Pariisiin - To Paris on Thursday

Niitä yöunia kun tuli lopulta se reilut neljä tuntia, voin todeta että se ei ollut kovin fiksua. Lähtöaamu meni hieman unisena ja varmaan sen ansiosta sekoilin laukkujeni kanssa. Punnitsin kyllä laukut kotona ja totesin, että kun vaan isosta ottaa pari kirjaa pois, se on ok. No. Pääsin kentälle (puoli tuntia suunniteltua myöhemmin) ja vein laukun hihnalle. 2 kg ylipainoa. Ja sehän ei kelvannut, vaihtoehdoiksi tuli joko sen kahden kilon pudottaminen tai ylimääräinen 20€ lisämaksu. Mieluummin laitan sen johonkin humpuukiin, joten jollain ihmeen tavalla sain täysiin käsimatkatavaroihin tungettua vielä tuon 2 kilon edestä tavaraa.

Onneksi ei turvatarkastuksessa ollut suurta jonoa ja ehdin jopa odottaa koneeseen nousua vartin verran. Niin joo ja kannattaa aina tarkistaa kaikki matkatavarat pariin kertaan. Kylmä hiki nousi pintaan, kun käsimatkalaukkuani tutkittiin paljon normaalia pidempään. Olin ilmeisesti unohtanut askartelusakset penaaliini.. En kuitenkaan tainnut näyttää terroristilta, sillä sain pitää sakseni.

Lennot menivät oikein hyvin, vaihtoaika riitti juuri sopivasti Tukholmassa ja niin minä kuin laukkunikin pääsimme Charles de Gaullen kentälle. Mielenkiintoinen sattumus kävi kun suuntasin terminaalin junaan. Pari naista laittoi rullahihnalle kolme isoa pussukkaa jo menemään etukäteen ylös. Eivät vaan tainneet tajuta sitä, että siihen tukkeeksihan ne pussukat jäävät. Itse pääsin juuri loikkaamaan kahden ison laukkuni kanssa yli, mutta seuraava nainen lakosi reilusti hihnan päätteeksi. Ja voitte kuvitella mikä kuhina kuuluu takana, kun hihna liikkuu ja oviaukosta ei pääse läpi..

Hymyä lennolla riitti, kun tajusin mihin olin matkalla.

The smile in the flight came naturally when I realized where I was going. 

Four hours sleep just isn´t enough. The morning of departure went by in a haze and with that I succeeded to mix up my luggage's. When I got to the gate, I was already 30 min behind my own schedule. I put my suitcase on the line and the screen said 25 kg. 23 kg was the limit. And you can´t negotiate with a machine. So it was either mixing up with hand luggage or 20€ extra payment. No, somehow I managed to balance all my stuff. I still don´t know how..

Luckily the safety inspection had no big lines, so I had actually 15 min to wait for boarding. Just enough to find myself a water bottle (3€!!!). I got some cold sweat in safety inspection because I had forgot my scissors in a smaller luggage.. Apparently I don´t look like a terrorist, so I kept my scissors. 

Flights went by fast and well. In Arlanda airport I had just enough time to do the switch and so me and my luggage´s found our ways to Charles de Gaulle. When I headed to the terminal train, there were some madame´s putting their round pouches to the escalator. Nobody of them followed. So without any thinking I step to the escalator with my big and bigger bags. Of course the pouches got stuck to the end of the line. Somehow I managed to jump over with my bags, but the woman after me didn´t.. And people kept coming on and on... 

Junailua - Via train

Muistin tämän terminaalijunan äitini kanssa matkustamisesta. Mutta seuraava jäi aika paljon mietityttämään. Ensinnäkin se, miten pääsen liukuportaat laukkujen kanssa. Toisekseen, meneekö se juna sittenkään yhdellä kertaa loppupysäkille. Onneksi tuo arvelu ja epävarmuus oli turhaa, sillä niin vain pääsin kaatumatta Cité Universitairen asemalle. Tästä matkaa omaan asuntolaan oli enää 500 m. Varmuuden vuoksi menin päätalon läpi huomatakseni, ettei olisi tarvinnut. Raahasin sitten muuten vaan laukkujani raput ylös ja alas. Ja jälleen ylös omaan asuntolaan. 

This terminal train was familiar from our trip with my mother. The train to Paris made me think few times if I was going to the right way and if it would stop where I intended. Luckily everything went fine and I found myself at Cité Universitaire station. From here it was only 0,5 km way to my dorm room. Just in case I dragged my luggage´s up and down stairs I wouldn´t had to. 

Maison du Cambodge

Vastaanotossa oli oikein iloinen ranskalainen mies. Hän puhui englantia kunnolla ranskalaisittain, eli ainakin vielä alussa on aika pirun vaikeaa saada selvää, mitä hän sanoo. Kunhan ranskani kehittyy, siirryn siihen. =D Papereita annettiin eteen kaikenlaisia. Myöskin nettitunnukset. Kun virallisuudet oli siltä osin hoidettu, mies toivotti tervetulleeksi ja käski hakea uutta passia. Olen nyt kuulemma kambozalainen. =D

Kun pääsin huoneeseeni, laitoin heti koneen kiinni kaapeliin päästäkseni nettiin. Tämä siis siksi, että pankkikortin rajani oli liian pieni vuokran maksua varten. Minun piti vaihtaa nostoraja, että saisin hoidettua maksun kuntoon. No, netti ei toiminut. Koitin vähän kaikkea ja kävin kysymässä neuvoa. Lopulta totesimme virkailijan kanssa, ettei kaapelista tule koneeseeni nettiä. Kun on tottunut siihen, että netti on missä tahansa olet, on melkoinen shokki kun sitä ei yhtäkkiä ole. Ja kun vielä on asioita hoidettavana. Miten vaihdossa onkaan pärjätty ennen nettiä..? Ainakin pienemmällä stressillä taatusti, sillä kaiken ei ole tarvinnut tapahtua heti.

Päärakennus asuntolalta katsottuna.

The main building from my dorm room.

Maison du Cambodge

At the reception there was a really happy french man. He spoke english with real french accent so for now it´s so difficult to understand what he is saying. As long as my french develops I will talk french with him. =) After papers were handed the man welcomed me to the building and told me to get a new passport. From now on I´m apparently Cambodian.. =D

When I got to my room the first thing to do was to make my bank card payment limit bigger. I tried to pay the deposit and I realized why it didn´t work.  Well, the internet didn´t connect. It was via cable and my computer didn´t response to anything. I tryed anything I could think of, but nothing. Not me nor the man could get internet to work. When you´re used to having internet everywhere you go, it´s so strange not to have it. And especially when you have stuff to take care of. How did we manage before internet and cell phones and other electronics..?

Isoolle kirkolle - To the big city

Lähdin keskustaan tekemään pieniä ostoksia, kuten ruokaa ja suihkuvermeet. Jätin suosiosta shampoon, saippuan ja hoitoaineen kotiin. Kasvovesi kun oli vuotanut melkein kokonaan, piti sitäkin hakea lisää. Luojan kiitos toilettilaukkujen..

Nälkä alkoi olla hirvittävä, sillä olin viimeksi syönyt kunnolla aamupalan. Mutta kun on liikaa valinnanvaraa, ei pysty pysähtymään mihinkään. Kävelin varmasti monen kymmenen ravintolan ohitse, ennen kuin tajusin pysähtyä. Kotimatkan päätin kulkea Seinen rantaa pitkin kohti Eiffeliä. 

Seinen rannalla oli paljon erilaista tekemistä ja mitä vaan löysinkään!! 

At the street by the Seine there is a lot of things to do. For example, Mölkky, finnish cabin game!! =D

Pysähdyin lähelle Eiffeliä katsomaan kadun vilinää ja syömään Créme Brüleen. Kävin vilkaisemassa tornia lähempää ja kävelin kaupan kautta metroasemalle ja asunnolle. Jännä juttu muuten se, että kun kulkee yksin metrossa turistilinjojen ulkopuolella, ruokapussi kädessä, jopa ranskalaiset tulevat kysymään tietä ja neuvoja. Nämä tietenkin ranskaksi. Täytyy myöntää, että on aika otettu olo, kun jotkut ovat katsoneet, että olen Pariisilainen... <3

Myyntiä metroaseman portilla. Uskon, että ei onnistuisi Suomessa..

Selling by the metro gates. In Finland this wouldn´t work.

I went to downtown to make some shopping. I have a little fridge that needed food and since I left all my shampoos, soaps and conditioner home, they needed to be purchased. 

I was starving since I had last eaten breakfast at the hotel. But when you have way too much restaurants to choose from, you just keep walking and walking until some reason tells you to stop and eat. On the way home I decided to walk beside Seine, all the way to Eiffel.

I stopped near Eiffel to look people and to eat a créme brülee. I went to see the tower up close and I walked via super market to the station and apartment. It was interesting that when I went around alone in the metro outside tourist lines with grocery bag in my hand, even the french come to ask advice and guidance. In french of course. I must admit having a really good feeling being looked at as Parisian.. <3

Kiire vei jännityksen - Much fuss, no stress

Olen tullut jälkiviisaasti siihen tulokseen, että olisi ollut fiksua pitää yksi viikko enemmän lomaa. Puolitoista viikkoa ei meinaa riittää, vielä kun siitä viettää muutaman päivän vierailemalla kummipojan luona. Kiire pakkaamisessa ja parin uuden mekon ompelemisessa on jo ollut aika tylsää, sillä olisihan se ollut aivan mukava vähän rentoutuakin kotisoffalla. Mutta eipä jossittelusta ole koskaan mitään hyötyä..

Pakattua on nyt tullut muutaman kerran. Useasti siksi, koska joka kerta piti saada vielä tavaraa pois. Vaikka saan viedä koneeseen ilmaiseksi yhden laukun ruumaan, 23kg, ja yhden käsimatkatavaran, 8kg, ei se silti tunnu riittävän. Kun vaatteet kasaa yhteen kasaan, ei niitä nyt niin kovin paljoa ole mukana. Ja monet kylpyhuonetärpätit jätin suosista kotiin ja ostan paikan päältä uudet. Jotenkin sitä painoa vaan tulee. Onneksi Ranskassa on kuitenkin perinteiset halppisketjut, kuten HM, josta saa ostaa halvalla perusvaatteita. Talvea varten mukana ei nimittäin ole kuin yksi neulepoolo.

Ennen matkalaukun sulkemista piti pariin otteeseen tarkistaa, ettei Aino ollut yhä siellä.. 

Retrospective, I should have kept one more week holiday. One and a half week isn´t enough and when you spend few days visiting your darling god son, the rush on packing is getting high. It would´ve been nice to lay on the sofa for couple of days, but... Could´ve - should´ve - would´ve.

I´ve packed for few times now, just because every packing must lighten the weight of the baggage. Even though the pack to cargo, 23kg, and one on board, 8kg, seems a lot, it´s not. I don´t even have so much clothes on me and lots of bathroom products was left home, the weight just keeps rising. Luckily Paris has also these cheap stores, such as HM, where you can get some basic clothes for less. For winter, I have one shirt..

Before closing the luggage I had to check twice that Aino wasn´t still in it..

Matka alkaa - Journey begins

Tänään lähti juna Seinäjoelta iltapäivällä ja nyt tätä kirjoittaessani olen Vantaalla, hotellissa. Pitäisi olla jo sängyssä nukkumassa, sillä herätys on kuuden tunnin päästä, mutta tässä vaan olen ja kirjoitan. 

Lähtö kävi yllättävän kivuttomasti. Muutama tippa pääsi silmistä kun heippasin kissoja ja poikaystävää. Luulin vollottavani valtavasti. Mutta tuntuu siltä, että en ole ehkä vielä tajunnut tätä lähtöä kaikelta kiireeltäni. Josko se iskee sitten kun pääsen uuteen asuntooni. Poikaystäväni jäi kuvittelemaan, että olen vaan pidemmällä reissulla kummipojan luona. Saa nähdä koska hänellä iskee todellisuus. ;) 

Lentolippu on tulostettuna ja lähtöselvitys netissä on tehty. Oli vaikeaa valita paikkoja, kun toisaalta tahtoo nähdä ikkunasta maisemia, mutta toisaalta jos maha alkaa stressaamaan, on kiusallista pyytää jatkuvasti vierustoveria nousemaan, kun hyppää vessassa. Mutta päädyin nyt kuitenkin siihen, että en stressaa, vaan katson rauhallisesti maisemia. :)

Aamulla herätys on puoli neljän aikoihin, lähtö kentälle hieman ennen viittä ja lento lähtee puoli seitsemältä. Vaihto Arlandassa on pikainen, aikaa kun on vain 45 min. Pariisissa olen jo ennen kymmentä aamulla. Josko silloin tajuaisin, että olen oikeasti siellä, yksin...?

Today afternoon I took a train from Seinäjoki and now I´m writing this text in a hotel at Vantaa. I should be sleeping already because the alarm is set in six hours. But here I am, writing. 

I was surprised on how easily I left home. I´m a crier, big time. But now, only few tears for our cats and my boyfriend. Maybe I just haven´t yet realized that I´m leaving. It´s been such a fuss. Maybe it´ll hit me when I´m in my new apartment. 

Boarding pass is printed and check-in is done. Picking seats in plane was somewhat difficult. In other hand I want to watch the views but if my stomach stresses, passengers beside me must rise when I run to the bathroom over and over again.. I decided not to stress, but to watch the views. It sounds more fun. :)

Alarm is set on half past three, leaving for the airport before 5 am and flight departs in 6:30. I switch planes in Arlanda, Sweden and I´m in Paris before 10 am. Maybe then I realize that I´m really there, alone...?

P.S.

Saapuminen tänne Seinäjokea vähän isompaan cityyn oli jo hieno. Kaupassa käydessäni laitoin fiksuna jalkaani uudet kengät, ilman sukkia. Jo ennen kauppaa kävelin vaikeasti, koska sain rakot ja hiertymät. Lisäksi Kauppakeskus Jumbon edessä vedin kyljelleni maahan puhelimeen puhuessani.. Mites sitten sielä oikeasti isossa cityssä...? 

(Matkalaukusta muuten unohtui kotiin suoristusrauta ja Fingerpori-seinäkalenteri. Kaikkea ei siis, kappas vaan, muistanut.)

Arrival here on this city bit bigger than Seinäjoki was awesome. I went to the store and I put on my new shoes, no socks. Even before I got to the store I got blisters on both feet. Plus on the door of the big mall Jumbo I dived to the ground in front of a big crew.. Lets see how I do on the real big city...?

Something about me

Vaikka tämä blogi kertookin pääosin Pariisista ja elostani siellä, ajattelin silti kertoa itsestäni hieman muutakin. Mielessäni kun on muutakin kuin Ranska. =) Annetaan myös mahdollisille ulkomaalaisille mahdollisuus lukea tekstejä, joten yritän jaksaa ja ehtiä kirjoittaa myös englanniksi.

Until now I have been written only in Finnish but now I will try to make also these English texts for you outside Finland. 
Even though this blog is about my journey to Paris, I wanted to tell something more about me. With this you can see Paris through my eyes. 

Keittiössä - In the kitchen

Voin jakaa mielenkiintoni kolmeen osaan. Keittiössä puuhaaminen on ollut hauskaa jo pienestä pitäen. Enemmänkin olen vain kokkaillut tavallista kotiruokaa ja testannut uusia reseptejä. Sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi Kauneimmat kuppikakut -kirjan ja innostuin leipomaan. Ennen sitä en ole tainnut edes ajatella testaavani noita kauniita leipomuksia. Nyt lähipiirini ei voi välttyä erilaisilta kuppikakuilta. =) Ohjeita otan kirjasta ja eri blogeista, kuten Kinuskikissalta.

I can divide my interests to three parts. I´ve been enjoying cooking and baking since I was younger. Mostly I´ve been making standard home cooking and tested new recipes . For my last birthday my mother gave me book of cupcakes and I got inspired right away. Before I didn´t even thought of making cupcakes and now my family and friends can´t avoid eating them. ;) My recipes are from the book and different blogs.

Häistä saatu tehtävä oli leipoa hääparille joulupiparit. Edellisen kerran leivoin heille kihlajaisiin, mutta koira oli ehtinyt apajille ensin. Koitin nyt uudestaan. =)

Task gotten from the wedding ordered me to bake Christmas cookies for the happy couple. Last time I baked these for this couples engagement but unfortunately their dog tasted first.. Now for a new try. =)

Isän syntymäpäivälahjaksi kuppikakkukimppu

For my fathers birthday I made cup cake bunch

Toffee ja älyttömän makea suklaa kattokökkään

Toffee and ridiculously sweet chocolate for roof makers

Suklaa-marenki ja salmiakkia töiden loppupäiville

Chocolate-meringue and salty liquorice for last days of work

Käsityöt - craft work

Toinen tapa kuluttaa aikaa on käsityöt. Kutominen, ompelu ja korttien tekeminen vievät välillä mukanaan. Voin olla pidemmänkin aikaa tekemättä mitään, mutta sitten innostun ja teen vaikka mitä ja missä vain. Kevättalvella kudoin villamyssyä koulussa luennoilla. En olisi uskonut, mutta se oikeasti auttoi keskittymään opetukseen. =) Välillä tulee myös ommeltua vaatteita. Haaveenani on se oma talo, johon saan itselleni oman käsityöhuoneen. Tässä pienessä kaksiossa kun ei oikein viitsi pitää ompelukonetta ja kankaita pitkin pöytiä kovin kauaa kerrallaan.. 

Another way to spend my time is craft work. Sometimes I get carried away by knitting, sewing and making cards. There can be long times when I don´t have anything in the making, but then I get ideas and get excited again. I dream of having a house where I can have my own room for all these stuff. Now as we live in a small apartment it´s not that nice to keep all the sewing materials and machines in sight. For the past few days they have filled our kitchen..

Kiitos mahtavan myyjän Eurokankaassa, koitin riskillä kahta kangasta joita en itse olisi ikinä valinnut. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ihana, raikas mekko Pariisin syksyyn.

Thanks to a wonderful saleswoman in fabric shop I took a chance with these two fabrics that I wouldn´t ever had picked by myself. I´m so pleased with the result. Now I have a lovely, fresh dress for Paris autumn.

Tässä rakastuin tanssija-kankaaseen, josta päätin tehdä maksimekon. Tässä se on vielä keskeneräisenä. Sain äidiltäni lainalle mallinuken, johon sai muokata omat mitat. Aivan loistava apu!

Here I fell in love with this dancer-fabric and decited to do a big dress. In the pic it´s still unfinished. I borrowed a mannequin from my mother. Just an amazing help!

Puutarha - gardning

Vielä teininä en ymmärtänyt äitini intoa ryömiä kukkapenkeissä ja hoitaa puutarhaa. En nähnyt siinä mitään mielenkiintoista. Mutta eipä se omena kauas puusta putoa. Nyt olen aivan innoissani laittanut koko kesän takapihaamme kauniiksi. Muutama vuosi sitten huomasin kuinka tyydyttävää on saada oma puutarha kukkimaan ja vihertämään. Olemme asuneet poikaystäväni kanssa viimeiset kaksi kesää kerrostalossa ja olen meinannut menettää järkeni. Ei mitään tekemistä tai mahdollisuutta kasvattaa kukkia.

Viime syksynä muutimme rivitaloon ja puutarhan suunnittelu alkoi. Kevättalvella istutin ensimmäiset siemenet. Laitoin kukkia, yrttejä ja chiliä. Kissojen takia hain Biltemasta pienen kasvihuoneen, jossa taimet saivat rauhassa kasvaa. Osasta nousi jotain, osasta ei. Nyt jätän tämän ihanan 14m2 puutarhan taakse ja yritän vaan painaa mieleeni, mikä onnistui ja mitä pitää tehdä toisin kun palaan Pariisista.

As a teenager I didn´t understand my mothers urge to crawl in the middle of flowers and do gardening. I didn´t see anything interesting in it. But it turns out that an apple does not fall far from the tree. Few years ago I realized how nice and satisfying gardening actually was. For the last two years we have lived with my boyfriend in an apartment building and I nearly lost my mind. Nothing to do in the summer and no chance for own garden. 

Last fall we moved to a row house and I began to plan my garden. I planted my first seeds. There was growing flowers, herbs and chili's, some better than the rest. Now after wonderful summer in my own garden, I leave it behind and try to keep in mind what to do and not to do in next spring.

Uusi nurmikko istutettuna ja kukkapenkki tehtynä

New grass planted and flowerbed been made

Kasa chilejä, mm. long slim, penis pepper ja vampyre chili

Chili´s such as long slim, penispepper and vampire chili

Long slimit kasvaa, en vaan itse ehdi korjata satoa

Long slims are growing, I  just don´t have enough time to wait for the harvest

Tämmöstä

Muun muassa tällaista tulee puuhailtua vapaa-ajalla. Kaikki nämä harrastukset vievät aikaa ja hermoja, mutta on se sen arvoista.

So this is me on my free time. All of these hobbies take time and nerves but it is worth it.

Henkilökohtaiset haasteeni

Huh. Kahden viikon päästä olen tähän aikaan viettämässä ensimmäistä iltaani Pariisissa. Asunto on katsastettu, varmasti osa tavaroista (ellei kaikki) purettu ja lasillinen (tai kaksi) viiniä nautittu tunnelmallisella terassilla. Ehkä olen jo tutustunut uusiin ihmisiinkin.

Aion nyt hieman kertoa itsestäni syvempiä asioita, jotta Sinä blogin lukijana ymmärtäisit paremmin tulevia tekstejä ja taustojani.

Uusia ystävyyksiä 

Juuri tuo mainittu tutustuminen tulee olemaan yksi sellainen haaste, jonka aion selättää. En ole koskaan ollut hyvä menemään porukkaan mukaan ja esittelemään itseäni. Esimerkiksi töissä kaikki käy ihan luonnollisesti, mutta muut tilanteet ovat jostain syystä hankalampia. Huonoa itsetuntoa tai itseluottamuksen puutetta, vissiin. Toki kun tutustun, puhun paljon ja osaan olla oma itseni.

Tulevina kuukausina on vaan rohkaistava mielensä ja mentävä reippaasti ihmisten luo. Kai se viimeistään tässä iässä olisi hyvä oppia. Ja kun en ole aikonut viettää aikaani Pariisissa yksikseni. Toisaalta tutustuminen tulevissa tilanteissa voi olla helpompaa ihan jo siksi, että niin moni on samassa tilanteessa. Yksin uudessa koulussa ja paikassa. Perhe ja ystävät kaukana. 

Jännittäminen

Toinen haasteeni tulee olemaan jatkuvan stressaamisen ja jännittämisen jättäminen taa. Olen jo kymmenen vuotta kärsinyt liiasta jännittämisestä ja sen mukaan sitten stressin tuomista vatsavaivoista. Ongelma keskittyy pitkälti siihen, että kun jännitän sosiaalisia tilanteita ja julkisia paikkoja, menee vatsa sekaisin ja koska se menee välillä sekaisin, jännitän taas seuraavaa tilannetta. Kirottu oravanpyörä. 

Yritän tehdä kaikkeni, että saisin ajatusmaailmani muuttumaan syksyn aikana. Se on nimittäin varmaa, että jos tällä päällä ja näillä ajatuksilla lähden matkaan, tulen menettämään paljon erilaisia kokemuksia vain sen jännittämisen takia. 

Jos saan selätettyä nämä kaksi ongelmaa reissuni aikana, se tulee muuttamaan lopun elämäni. Olen varma siitä. Ja jos siinä onnistun, lupaan palkita itseni jotenkin erityisesti ja suuresti. 

Tämän matkan tarkoituksena ei siis todellakaan ole pelkästään uuden näkeminen, uuteen tutustuminen ja maailmalla oleminen, vaan myös suurelti itsensä voittaminen. Haluan olla palatessani entistä parempi Minä.

Lähden oikeesti Ranskaan..

Nyt se on hiljalleen iskenyt päähän. Olen ihan oikeasti lähdössä vaihtoon, ihan yksin, vieraaseen maahan ja kulttuuriin. Missään nimessä ei hetkeäkään ole kaduttanut, mutta kyllähän niitä perhosia alkaa lentelemään mahassa.. 24 päivää jäljellä Suomea tälle vuotta!

Voi niitä kaikkia pikkujuttuja, joita pitää vielä muistaa hoitaa. Ja tottakai myös isompia.

Isompia asioita

Kurssit on nyt vihdoinkin valittuna. Valitsin mm. seuraavat kurssit

- Stocks and flows management

- Current economic issues

- International Corporate finance

- French Civilization

Nyt vaan odotellaan, että onnistuinko saamaan kaikki. On kuitenkin hyvin mahdollista, että kursseja on jo täyttynyt. 

Sain myös vihdoin ja viimein otettua tarkemmin selvää asumisen maksuista. Kun kyseessä on ranskan kielistä tekstiä ja maksuja on kolmea erilaista, päässä pyörii aika nopeasti. Päätin sitten laittaa mailia suoraan kyseiselle talolle, niin saisipahan vastauksen. Yllätyksenä tuli se, että vastaus tuli puolessa tunnissa. Homma on siis siltä osin myös hoidossa. Varausmaksu maksettuna ja vuokra maksetaan sitten, kun saavutaan paikan päälle.

Kela yllätti myös positiivisesti. Kävin toimistossa täyttämässä opintotukihakemuksen tasan viikkoa myöhemmin tuli päätös. Minä kun luulin, että kaikki Kelat ovat tähän aikaan ruuhkautuneita uusista opiskelijoista.

Pienempiä asioita

Kurssivalinnat, asuminen, tuet, ym ovat selkeitä asioita, mitä täytyy hoitaa ennen lähtöä. Lisänä tulee kuitenkin myös niitä pieniä asioita. 

Sanomalehden saa vuoden sisällä "pysäytettyä" 2 kk ajaksi. Itse olen reissussa yli 4kk, eli nyt pitäisi miettiä, mitä tehdä tälle kestotilaukselle. 

Sitten on puhelinliittymä. Tällä hetkellä maksan puhepaketista, mutta eipä sitä kannata maksaa vieraalla maalla, jossa sitä ei kuitenkaan tule käytettyä. Pitää siis löytää joku mahdollisimman edullinen liittymä ilman mitään erikoisuuksia. Pariisissa tulee kuitenkin otettua paikallinen liittymä, jolla saa soitella maan sisällä. Kommunikointi Suomeen tapahtuu varmasti pääosin Skypellä, Facebookilla ja WhatsUpilla.

Koivun siedätyshoidosta sain vihdoin lääkeselosteen, jonka saan näyttää paikalliselle "pistäjälle". Ja ohjeet turvatarkastukseen, ettei matka tyssää heti Helsinki-Vantaalla tai Charles de Gaullella. ;)

Lähes päivittäin tulee mieleen näitä pieniä asioita. Vielä kun tajuaisin laittaa ne aina ylös, enkä jättäisi muistin varaan.

Maison du Cambodge

Siinä se. Pariisin asunnon nimi. 

Tovi on vierähtänyt edellisestä tekstistä, mutta eipä sitä kovin paljoa ole myöskään tapahtunut tämän Pariisin osalta. Kovasti olen yrittänyt hoidella omia asioitani, esim. Kelaa, vakuutuksia, ym, mutta nyt vihdoin tuli se viesti mitä olen kauan jo odottanut. 

Eli asuntolani ja samalla kotini tämän syksyn ajan on Maison du Cambodge. 

                          

Huoneeni koko on 13 m2. Pienihän se on, mutta tarkoituksenani ei ole viettää siellä kauaa aikaa. Nukkua ja välillä levätä itsekseni. Huoneessa on valmiina sänky, työpöytä ja siihen lamppu, tuoli ja pienoinen jääkaappi. Lisäksi valmiina on petivaatteet ja peitto ja tyyny. 
Mainittuna oli myös se, että vessapaperit eivät kuulu varustukseen. ;)

Käsittääkseni huone siivotaan viikottain ja petivaatteet vaihdetaan kahden viikon välein. Kuinkahan vaan osaan siivota vielä kun palaan kotiin?? :D

Jokaisessa kerroksessa on yhteinen keittiö. Luksusta on oma vessa. Ja jos oikein ymmärsin, myös suihku. 

Koska sähköposti oli kokonaan ranskaksi ja liitteissä vain yhdessä oli mukana englannin kielinen osa, en osaa kertoa tästä asumisesta vielä sen enempää. Huomenna aion lukea ajatuksella kaiken tästä asumisesta ja ehkäpä raportoin myös jotain (lue: kaiken) tänne. 

Yksi kiinnostava kysymys omasta mielestä: Olenko yksi harvoista länsimaalaisista tässä asuntolassa vai tulevatko asukkaat Kambodzan lisäksi ympäri maailman? Sen jo tiedän, että tulen syksyn aikana varmasti oppimaan paljon aasialaisesta kulttuurista. Ja innolla odotan sitä! 

Aurinko vs vaihtojärkkäilyt

Kesä se sitten vihdoinkin tuli Suomeen. Hienoa! 

Tosin se toi mukanaan eräänlaisen "ongelman". Odottamiani viestejä on taas tullut Pariisista, mutta... Kuka nyt näillä ilmoilla tahtoo istua kotona koneen ääressä vastaten viesteihin? No, pakko sitä on ollut hieman keskittyä silti muuhunkin kuin aurinkoon.

STEP 4 - Courses

Kurssilista saapui ja mukana viesti, että muutaman päivän sisällä tulee linkki kurssivalintaan. Toukokuisen ESCEn vieraan mukaan kurssivalinnoissa on hyvä olla nopea, kun linkki saapuu. Parhaat kurssit täyttyvät nopeasti, joten hitaat saavat melkein mitä jää. 

Oli mielenkiintoista käydä läpi listaa ja koota omaa aikataulua. Jäin harmittelemaan kieltämättä sitä, että taloushallinnon puolelta oli aika heikosti englannin kielisiä kursseja tarjolla. Päätin sitten yrittää saada ne, mitä oli eli huimat kaksi.

En tahtonut jäädä kuitenkaan märehtimään sitä sen enempää. Tarjolla oli kuitenkin hyviä kursseja, pääosin kansainvälisyyttä koskevia, eli kansainvälistä kauppaa ym..

Koitan mahdollisesti myös haastaa itseni. Taidan valita yhden ranskankielisen kurssin. Mikäli se ei tunnu millään onnistuvan, on siinä kiinni vain kaksi opintopistettä. Se ei juurikaan keikuta venettä, vaikka ne pisteet jäisi saamatta. Mutta tulisi kuitenkin kokeiltua. =) Kurssin nimi on La France à 360⁰. En ihan uskaltanut ottaa riskiä minkään laajan ammattisanaston kanssa, joten ehkä tässä sanasto on aavistuksen selkeämpää. Ilmoittelen sitten kuinka käy.. ;)

Viestiä on myös tullut asumisesta, mutta siitä vähän myöhemmin. Nyt aurinkoon. Nauttikaa!