Vapaa-aikaa - Free time

Orientaatiopäivien jälkeen oli tiedossa kolme päivää vapaata ennen opiskelun alkamista. Se alkoi torstaina Erasmus-bileillä. Ennen asunnolle pääsyä kävimme vielä "läheisessä" kauppakeskuksessa tekemässä pientä shoppailua. Löytyi vihdoin se Ranskan Anttila. Tosin vaan paljon suurempi ja hieman halvempi. Ostin nyt sitten mm. sen ranskankielisen kirjan, Paholainen pukeutuu Pradaan. Katsotaan nyt kauanko lukeminen tulee kestämään. 

After those three days of orientation we had three days of free time before the real studies would begin. We started off with Erasmus party on Thursday. Before going to the apartment we did some shopping on this one mall. Now I have that book in french, Devil wears Prada. Lets see how long does it take for me to read it.

Huomaa kuinka kyljessä lukee pocket. Taitaa vielä mennä hitusen liian vaikeaksi.

Notice 'Pocket' on the side. Didn´t feel I can do that book just yet.

Pala (tai pullo) Suomea. En ostanut.

Piece of Finland

Ikä laiturin toisella puolen...

Age on the other side of the platform...

...ja me

...and us.

Hollanti, Yhdysvallat ja Suomi

Holland, States and Finland

Erasmus club

Ostosten jälkeen oli vajaa pari tuntia aikaa syödä, peseytyä, laittaa itsensä uudestaan ja hieman soitella kotiin päin. Ei hetkeäkään aikaa ylimääräiselle. Vasta kun istuimme puistossa ennen clubille lähtöä, saatiin rentouduttua kunnolla. Aluksi meitä oli lähdössä samaa matkaa pieni porukka kohti clubia mutta kummasti porukka kasvoi joka välissä lisää. 

Itse clubi oli kyllä itselleni pettymys. Eipä sillä, en mitään suurta odottanutkaan. Mukanani oli ihan tavallinen käsilaukku, ei mikään pienen pieni. Sen täytyi jättää narikkaan. Kuljetin sitten kädessäni kukkaroa ja puhelinta peläten että tiputan ne kuitenkin johonkin. Musiikki oli perus clubi-musiikkia, eli elekrtonista jumputusta. Olen moniruokainen musiikissa, mutta tuo on niistä harvoista mitä en vaan jaksa kuunnella. Onneksi parille muulle kaverille tuli väsyä ja lähdimme jo aiemmin. Matkaan meni tunti täydessä ja tunkkaisessa yöbussissa. Uni maistui aika hienosti kun sänkyyn pääsin. 

After shopping I rushed to eat, shower, make up and made couple short calls to home. When we got to the park, we could just sit on a grass and relax. At first we had a small group going on the same time to the club but the further we got, the bigger our group got. 

The club itself was a bit disappointing.  First I couldn´t bring my hand bag to the club so I needed to carry my money and phone in my hands. I was sure I´d lose them. Music was basic club music, electronic pumping. For me almost every music goes, but this electronic thing is something I just can´t listen. Luckily there were others who got tired so we took a night bus home. Not my favorite option, retrospective. Oh the sleep when I got to my bed.

Nähtävyyksillä - Sight seeing

Lauantaina oli tarkoitus mennä katsastamaan nämä mysteeriset Catacombit, jotka viime kerralla jäivät näkemättä. Seisoimme hetken jonossa ja totesimme, että tullaan toisen kerran kun jono on pienempi. Ja voimme oikeasti sanoa, että tullaan uudestaan parin viikon päästä. Ihanaa!! =)

Siirryimme sitten liikunnan puolelle ja lähdimme kiipeämään rappusia pitkin Eiffel-torniin. Myös tämä jäi tekemättä viime vierailulla. Raput olivat halvemmat kuin hissi ja jonot paljon pienemmät. Kiipeäminen otti kyllä kunnon päälle, se ku ei ole mikään loistava. Raput menevät toiselle tasolle. Kun olimme hetken saaneet hengähtää, hiki lähti virtaamaan niskaa pitkin aivan hullun lailla. Onneksi ei sentään ollut mikään helteinen päivä.

Maisemat olivat hurmaavat. Jäimme toiselle tasolle, koska jälleen jono hissille, joka vie huipulle, oli valtavan pitkä. Teemme joku kerta uuden reissun, hissillä tosin.

Champ de Mars

Trocadero

On saturday we were supposed to go check these mysterious Catacombs. We stood in the line for a few minutes and decided to come back some another day with a better luck concerning the lines.. We actually could say that Let´s come back like in two weeks. So awesome!! =)

We decided to move on to sports and started climbing the Eiffel. Stairs are more cheaper then elevator and there´s not that much waiting. Climbing was rough though. 

The views were so beautiful! We stayed on the second level because we weren´t interested on standing in line. Again we thought on coming back another time. By elevator. 

Streets of Saint Michel

Illalla menimme vielä lasillisille ja tämän jälkeen katsomaan valaistua Eiffeliä. Vaikka näkee kuvia ja toteaa, että se on kaunis, ei kuvaa voi millään verrata oikeaan näkyyn. Torni on niin valtavan kaunis ja lisäksi mukana on se tunne, kun tiedät olevasi tarun hohtoisessa Pariisissa.

At night we went for a drink and to see Eiffel all lightened up. That is something that can´t be compared to a photo. It is so beautiful. And the feeling when you actually are in Paris.

Viimeinen juna - the last train

Lähdimme puistosta metrolle ja seurasimme hieman hermostuneina kelloa ja jäljellä olevien pysäkkien määrää. Viimeinen juna oli lähdössä tietojen mukaan klo 00:58 ja metrosta lähdimme puolijuoksua kohti RER terminaalia. Näyttö sanoi viimeisen junan lähtöön olevan aikaa minuutin verran. Sitten juoksu olikin jo täyttä, muutamalla muulla meidän lisäksi. Juna saapui laiturille alle puoli minuuttia siitä, kun olimme juosseet sinne. Siitä myöhästyessä olisimme joutuneet etsimään seuraavaa bussia tai kävelemään hyvän tovin takaisin Citén porteille. Uni maistui taas loistavasti!

As leaving the park and heading to metro we nervously followed the clock and remaining stops. Last train was leaving really soon and we still had to find the right platform. The screen said we had about minute remaining before the last train was leaving. Wildly running we made it, thank god! Otherwise it would have taken at least 30 min more to find the right night bus or to walk to Cité. Dreaming tasted so good!

Laiska sunnuntai - Lazy Sunday

Tänään en sitten ole tehnytkään mitään muuta kuin ollut vaan. Olen yrittänyt vielä rentoutua ennen koulun alkua. Aikataulujen piti olla sähköpostissa jo lauantaina mutta, ne saatiin vasta nyt sunnuntai-iltana. Tiedossa on helppo viikko ja huominen vapaa. 

Today I haven´t done anything. Just relaxing before the school starts. We were supposed to get the schedules on Saturday but we just got them now on Sunday evening. I´m having an easy week that starts with a day off tomorrow. 

Niin joo ja nyt olen ensimmäistä kertaa eläessäni käyttänyt kuivaajaa ja voin sanoa, että tahdon sellaisen joskus! Pyykkääminen ja kuivaaminen kestää täällä sen pari tuntia.

Oh and by the way, now I have used a dryer for the first tie in my life. I want one! Doing your laundry takes about two hours in here.

Orientation

Tiistaina aloitettiin koulu orientaatioiden merkeissä. Onnekseni tässä samassa asuntolassa on useita muita kaltaisiani, joiden kanssa saimme kulkea kouluun ensimmäisenä päivänä. 

Matka sujui ratikalla ja bussilla oikein hyvin. Metroa tulen varmaan käyttämään eniten, mutta linja 6 ei vielä ensimmäisellä viikolla ollut käytössä. Orientaatiota meillä oli kolme päivää. Näiden päivien aikana kävimme läpi koulun sääntöjä, käytäntöjä, IT-asioita, kiersimme koulua ja täytimme caf-hakemuksen.

We started school on Tuesday with orientations. Luckily in our dorm room lives many people like me, so we could take the same ride on the first day.

Trip went smoothly by tram and buss. I´ll probably use metro the most but line 6 wasn´t yet open in our first week. We had three days of orientations. During these days we went through among others the school policies and rules, IT, did a tour on campus and filled application for Caf.

Ensimmäiset päivät - First days

Ensimmäinen päivä oli stressaava. Okei, kaikki kolme päivää olivat. Sanon silti pärjänneeni hyvin, kerran jopa istuin kauemmaksi ovesta. Yleensä kun tahdon olla mahdollisimman lähellä ovea, että minulla olisi vieressä "pakotie". Kaikki tämä tuon stressimahan takia. Täällä on muutama mahtava tyyppi jotka kannustavat ja hyvällä tavalla yllyttävät ja sitä juuri tarvitsen. Itsekseni käytän vaan sen helpon tien. Lounaalla kävimme porukalla italialaisessa, jossa nähtävästi vietimme ranskalaisen lounaan. Pöytäämme kun tuotiin ensimmäisenä ilmaiset alkudrinkit. Keskellä päivää. 

Ensimmäisenä päivänä kävimme hieman kävelemässä ympäri kaupunkia. Koulusta on todellakin vain noin vartin kävelymatka Eiffelille. Meidän piti lähteä etsimään pankkia. Jos haluaa hakea CAFia, eli Ranskan valtion myöntämää asumistukea, täytyy olla ranskalainen pankkitili. He eivät maksa maksua ulkomaille. 

Olimme kuulleet paljon pankeista. Osa ottaa erilaisia maksuja esimerkiksi nostoista, tilin avauksesta, pankkikortista, tilisiirroista ja tilin lopettamisesta. Meillä oli onneksi yksi hyvin ranskaa puhuva italialainen tyttö mukana ja saimme monessa pankissa selville heidän periaatteitaan. Lopulta löysimme pankin nimeltä CIC. Pitkäkin nimi on, mutten sitä nyt jaksa muistaa. Tilin ainoa maksu oli pankkikortin maksu, joka oli 2€/kk. Tai no, yli 26-vuotiailta 5€.. Täällä ei muuten riitä se, että on opiskelija. Opiskelijaetuihin pitää olla usein myös alle 26-v. 

Saimme lisäksi pankista avattua puhelinliittymät. Kuten aiemmin kerroin, sain kunnolla tavaraa niskaan ensimmäisestä liittymästäni. Tämä liittymä sisältää ilmaiset puhelut ja viestit Ranskassa ja internetin. Ensimmäiset 20h 3G-nopeudella, tämän jälkeen hitaammalla, mutta silti silläkin pystyy toimimaan hyvin. Hintaa kuukaudelle tuli 16€. Eli ei todellakaan paha. 

The first day was a stressful one. Okay, all three were. I still think I did well. At one time I even sat away from the door. Usually I want to be near the door so I have an "escape route" near me. All this because of the stress stomach.. There were some wonderful guys that couraged me and that is what I need. On my own I just take the easy way.

After the first day of school we had a walk around the area. It´s really just 15 min walk to the Eiffel. We needed to look for the bank. If we want to apply for the CAF, which is french housing subsidy, we need a french bank account. 

We had heard a lot from the banks in France. Some take extra fees from actions you do with your account. Thankfully we had with us one girl who talked fluent french. Finally we found a bank called CIC. Only payment was a monthly card fee, 2€ ja 5€ for over 26 y o. 

We also got our french phones from that same bank. Finally a good deal. Free calls and texts in France and internet. It has limits on speed, but it will work the whole month, no matter how much you use it. 16€ for this is not bad.

Toisena päivänä muutaman esittelytunnin jälkeen lähdimme venereissulle. Oli hienoa nähdä kaupunki aivan uudesta näkökulmasta. Bateaux-Mouches vei meidät korkealla laivalla pitkin Seineä. Näimme kaikki kauniit sillat, rakennukset ja ihmiset joen rannalla. Muuten olinkin sitten jo aika poikki edellisestä päivästä ja kaikesta kävelystä, että päätin viettää lopun illan lepäillen. 

At the other day after few hours of presentations we headed to Bateaux-Mouches cruise in the Seine. We saw all the beautiful bridges, buildings and people that were waving to us from the shore.

Siltakoriste

Decoration of one of the bridges

Ei hassumpi tausta hääkuvalle.

Not so bad background for your wedding photo.

Louvre

Lukkoja

Locks

Notre Dame

Joelta päin

From the river

Caf

Kolmantena orientaatiopäivänä täytimme Caf-hakemuksemme. Askel askeleelta meille näytettiin miten paperit tuli täyttää. Väärin täytettyjen kanssa tulisi kuulemma nimittäin ongelmia. Ilmeisesti Citessä asuvat saavat keskimäärin noin 90 € kuukaudessa tukea. Eli vaikka tuo täyttäminen ja liitteiden hankkiminen voi ärsyttää, niin on se kuitenkin ilmaista rahaa. Tosin sitä voi joutua odottamaan usean kuukauden, toiminta on ilmeisesti todella hidasta. Jos ei kuukauteen kuulu mitään, ei se ole vielä outoa. 

Hakemuksen täyttämisen jälkeen saimme lähteä hakemaan uusia sim-korttejamme. Vihdoinkin internet omassa puhelimessa. Ilman huijauksia. Siihen asti, kun ei huoneen kaapeli vielä toimi, saan jakaa nettiä puhelimesta läppäriin. Vihdoin saisin tehdä yksityisiä puheluja kotiin, ilman sitä ala-aulan hälinää ympärillä. Eihän siellä (lähes) kukaan tajua, mitä puhun mutta onhan se mukavampaa puhella kaikessa rauhassa.

On the third day we filled our applications for Caf. We were shown step by step how to fill the papers. Apparently students living at Cite can get approximately 90 € for month. So even if the filling and gathering all the documents are annoying to do, it´s worth it. Free money.  Although the process is going to be slow, at worst few months before we see any money. 

At the lunch break we got to get our new sim-cards. Finally internet on the phone, with clear rules and restrictions. Until I get my cable working I can share the connection with my laptop and tablet. I could finally make private calls to home, not being downstairs at the lobby.

Viikonlopun fiiliksiä - Feelings from the weekend

Nyt tuli hieman pidempi kirjoitus.. Yritän myöhemmin pitää tekstit vähän kompaktimmassa koossa. =)

Okay, this text came a bit longer.. I try to keep it shorter after this one. =)

Viikonlopun humua

Lauantai on ollut oikein kaksoisolentojen päivä. Olen nähnyt mm. äitini serkun, kouluaikaisen luokkakaverini, ystävän entisen poikaystävän, Hugh Jackmanin, Vince Voughnin ja metrossa annoin paikkani Sean Connerylle. Varsinkin kaikki kotikulmien tutut ovat varmaan alitajunnan merkkejä yrittää etsiä jostain tuttuja kasvoja, vielä kun en tunne täältä ketään.

Saturday has been a day of douples. I´ve seen among others my mums cousin, my old school friend, my friends ex-boyfriend, Hugh Jackman, Vince Voughn and in the subway I gave my seat to Sean Connory. Especially all the faces from home are perhaps my countionss way of looking familiar faces since I don´t know anyone here yet.

Kirpparikäyntejä – Visiting second hand stores

Aloitin päiväni etsimällä Emmaüksen, joka myy käytettyjä tavaroita ja vaatteita kirppari-tyylillä. Emmaüs on hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tuotot menevät käsittääkseni mm. kodittomien auttamiseen ja yömajojen pitämiseen ja sen kirppari toimii aika samalla tavalla, kuin Suomessa Spr:n kirpparit. Kun hieman sekoilin metrossa ja linjoissa, nousin ylös kaupan läheisyydessä. Otin karttani esiin yrittääkseni saada selkoa mihin pitää lähteä. Ei mennyt kuin pieni hetki, kun yksi ranskalainen nuori mies tuli kysymään tarvitsenko apua. Tottakai otin avun vastaan. Hän katsoi kirjoittamaani osoitetta, näytti puhelimensa Mapsista suunnan mihin pitää lähteä ja kääntymisen. Hän vielä tarjoutui tulla näyttämään pidemmälle, mutta sanoin selviäväni kyllä ohjeilla. Hän kulutti minuun jo tarpeeksi aikaansa.

Ranskaan tullessa suosittelen ehdottomasti kartan hankkimista ja tämä kartta on Michelinin Paris par arrondissement –karttakirja. Siinä on monta kymmentä sivua karttaa ja se kattaa koko Pariisin keskustan alueen katu kadulta. Lisäksi löytyy katuhakemisto ja kaikki julkisten kulkuneuvojen verkostokartat. Ostimme tämän äitini kanssa viime reissullamme ja olen nyt jo saanut tästä todella paljon apua. Mutta sanottakoon silti se, että Pariisi on sekainen kaupunki, jossa on välillä mahdottoman vaikeaa suunnistaa jopa kartankin avulla.

I started my day looking for Emmaüs, which sells hand me down –clothes and other stuff. Here I was supposed to find some dishes and what else I needed for my room. Store was situated in 18^th arroisement. I got up from metro and was a bit lost. I looked at my map and it took only few seconds when one French young man came to ask if I needed help. Of course I took that help with relief. He checked the address and pointed me the way from his maps app. He even offered to come and walk with me, but I decided to manage by myself. He´d already spent too much time on me.

If you are planning to came to France I truly recommend to get a good map. This map is Paris par arrondissement by Michelin. It has dozens of pages detailed maps of central Paris. It also has address list and maps for every public transportation. We bought this map with my mother the last time we were in Paris and it has been a big help. But I must say that Paris is sometimes a bit hard to go around even if you have a map.

Löysin Emmaüksen, mutten sieltä sitä mitä hain. Astiat mm. olivat kaikki lasisia ja niiden raahaaminen metrolla ei oikein kiinnostanut. Samassa korttelissa pysähdyin vielä toisella pienellä kirpparilla. Mitään en sieltäkään löytänyt, mutta oli jotenkin ihanaa olla alueella missä oli oikeasti ranskalaisia ihmisiä. Vaikka mitään konkreettista ei jäänyt käteen, oli se taas kokemuksena mielenkiintoinen. Toisaalta olisin halunnut vaan kulkea katuja ja katsoa mitä tulee vastaan, josko löytäisinkin jonkun sopivan kirpparin. Mutta järki ja jalat käskivät etsiä metron ja ajaa Les Hallesiin. Kunhan jostain löytyy tarvitsemani.

Olen jo maininnut, kuinka ihmiset ovat tulleet puhumaan minulle ranskaa ja kysymään neuvoja. No, kun kuljin kadulla, eräs vanhempi mies sanoi jotain ja katsoi päin. En ymmärtänyt, kappas vaan, joten sanoin etten puhu paljoa ranskaa. Hän sanoi englanniksi: Sanoin että olet kaunis. Haluaisitko tulla ystäväkseni? Okei… Vaikka tahdon saada Ranskassa uusia ystäviä, päätin silti kiittää ja lähteä eteenpäin. Muutaman metrin hän vielä seurasi ennen kuin kääntyi pois. Ihanaa.

I found Emmaüs, but there wasn´t anything I wanted. At the same block I stopped in another second hand store. There wasn´t neither anything to buy, but the experience was nice. It was nice to be in the real French area. Part of me wanted to roam the streets and look shops alike those two, but my feet and sense told me to find a metro and head to Les Halles.

As I mentioned the people have already come up to me talking French. Walking the streets in this more French area, some man said something to me. I couldn´t understand and I told that to him. He told me in English that he thinks I´m beautiful and asked if I wanted to become his friend. Okay, even if I want to meet new people and make new friends, I decided to say thank you and kept moving on. What a lovely moment.

Les Hallesiin päästyäni kysyin suoraan infotiskiltä, mistä löytäisin kaikki tavarat mitä etsin. Mies ohjeisti heti takaisin kadulle ja niin hain Habitatista pari pyyhettä ja picnic-setin astioita. Paikka oli kuin tyylikäs Jysk tai hieman halvempi Asko. Mielelläni olisin vielä halvemmalla jostain ostanut, mutta enää en jaksanut kiertää.

At Les Halles I asked straight from the info desk where could I found what I was looking for. I headed to Habitat. Found myself two towels and a picnic set of plastic dishes.

Supermarket

Katuja kulkiessani yllätti nälkä. En jaksanut sen kummemmin jäädä mihinkään syömään, joten otin ranskalaisittain patongin syödäkseni sen matkalla. Kätevää muuten, mutta sanottakoot että syöminen metrotunneleissa kulkiessa ei ole mikään paras idea. Jos olet herkkä hajuille, älä kulje metrolla. Sama koskee varmasti kaikkia suurkaupunkeja. Se kaikkien eri eritteiden hajuyhdistelmä ei ole mikään kovin ruokahalua nostattava. Onneksi patonki oli jo lopuillaan..

Supermarketeista suosittelen Monoprixiä. Nyt pääsin siellä vihdoin käymään. Sieltä sain kasan ruokaa kaapin täytteeksi ja myös käsisaippuan, sheivaustarvikkeita, lastan suihkun kuivaukseen ja koolin jalkojen liotukseen ja hoitoon.

Roaming the streets made me hungry and because I didn´t feel like staying anywhere I took a filled baguette with me and ate it in French style. ;) Let’s just say that eating in the metro tunnels is not the greatest idea. If you are sensitive to odors don´t take the metro. I bet you can give that advice in every bigger city. The mix of all those feces’ does not rise your appetite. Thankfully I had already almost finished my baguette.

Out of supermarkets I can recommend Monoprix where I got to go this time. I got a bag full of food and some hygiene products, also a tub where to soak my sore feet.

Lauantai-ilta kotona? – Spending your Saturday at home?

Kun kävelin takaisin huoneeseeni kaikkien ostosten kanssa, ajattelin vaan mennä suihkuun ja katsoa koneelta leffan. Sitten mietin muutaman minuutin, tässä oli ensimmäinen lauantai-ilta Pariisissa. Menin suihkuun ja laitoin itseni taas edustuskuntoon ja suuntasin takaisin metrolle. Tarkoituksenani oli hakea kaupasta pieni valkkari ja mennä sen kanssa joko Sacre Courin rappusille tai Eiffelin juurelle puistoon.

After walking back to my room with all my bags I thought to myself that I´d go to the shower and to bed. Then I thought few minutes that it was Saturday night in Paris. I had a shower, dressed up again and headed back to metro. I was supposed to get a small wine from one store still open and take the bottle to Sacre Cour stairs or park beneath Eiffel.

Streets of Saint Michel Notre Dame

Pysähdyin Saint Michel Notre Damen asemalla tarkoituksenani etsiä vielä se yksi kauppa joka oli auki. Nousin asemalta hissillä kadulle, kävelin 20m ja mitä näinkään. Pieniä kujia oli täynnä ihmisiä, valoja, eloisaa puhetta, ruokaa ja juomaa. En tiennytkään tällaisesta paikasta. Varmaan turha sanoa, että enää en ajatellutkaan jatkavani matkaa muualle. kävin kyllä kaupassa ja aivan hyvä että kävin, siellä on hyvä käydä toistekin. Katselin hetken ympärilleni ja musiikki eräässä pubissa veti puoleensa. La taverne de Cluny oli juuri sellainen paikka, mitä Pariisilta kuvittelin. Kaksikko kitaran, klarinetin ja saksofonin kanssa esitti kaikkia hienoja kappaleita, niin klassikoita kuin jazzahtavampiakin kappaleita. Tunnelma oli lämmin ja ihmiset olivat iloisia. Oluen hinta vaan oli niin suolainen, että se jäi yhteen.

I stopped at Saint Michel Notre Dame station to find the store. I rose up with the elevator and walked for 20 meters. I saw tiny streets full of people talking, shouting, drinking and eating. So many restaurants were there in that tiny area. Doesn´t come as a surprise that I stayed there. At La taverne du Cluny the music was appealing and I stayed there for a beer. Two men playing guitar, clarinet and saxophone was that one thing I always imagined Paris would be. The atmosphere was so worm.

Kadulta Notre Damelle päin katsottuna lauantai-iltana

View from the street to Notre Dame on saturday night.

Ennen lähtöä päätin vielä pysähtyä ottamaan jotain syötävää. Eihän silloin varsinaisesti ollut nälkä, mutta kun kaikkialla tuoksui niin hyvältä. En voinut vastustaa, vaan menin italialaiseen, josta sai ison kipon täynnä herkullista pastaa hintaan 5,50 €, eli halvalla lähti. Paikan nimeä en nyt muista, mutta se oli lähellä kujaa, jolla oli hissi metroon.

Juna takaisin oli yksi viimeisistä ja lauantai-illan tapaisesti aivan täynnä. Suuri osa jäi samalle pysäkille ja voin sanoa, ettei mitään karmivaa hiipinyt mieleeni vaikka olin yksin liikenteessä puolilta öin isossa kaupungissa. Opiskelijoita oli ympärillä kymmeniä ja moni suuntasi kulkunsa samojen porttien sisälle, kuin minäkin.

En ostanut tätä jätskiä VIELÄ

I didn´t bought this ice cream YET    ;P

Before I headed to the metro station I stopped in this small Italian restaurant, where I had a pasta meal for 5,50 €. I don´t remember the name, but it was near the alley with the elevator to metro.

Train was one of the last ones and it was full of people. So even when I was spending the night alone in this big strange city, I was not a bit scared. There were dozens of students that walked through the same gate as me.

Saturday night Metro

Lovely Sunday

Sunnuntai oli varattu ihan pelkkään olemiseen ja kampusalueeseen tutustumiseen. Otin tabletin ja lähdin ulos päätalon rappusille soittamaan kotiin päin. Puistossa oli ihanan näköistä. Porukoita oli viettämässä picniciä, pelailemassa, lenkillä ja viettämässä aikaa yhdessä. Sitä tahdon myös itse tältä ajalta. Myöhemmin muuten huomasin, että kirjaston Wi-Fi yltää meidän talon aulaan asti. Mukava yllätys nyt kun vielä tuo oman huoneen netti ei pelitä.

Niin joo ja tosiaan tuosta netistä. Kun on tottunut siihen, ettei puhelimen netissä ole minkäänlaisia rajoituksia, niin ei tule mieleen valvoa netin käyttöään. Varmistin liittymää hakiessani pariin kertaan, että saisin käyttää nettiä niin kuin haluan ja sanottiin että kyllä, sen kuukauden aikana. Näin paperissa mainitun 500 mo ja tämän takia nimenomaan tahdoin varmistaa, ettei ole mitään rajoitusta. En ole mikään bittinero enkä nyt yhtäkkiä keksinyt mitä tuo mo tarkoittaa. No, nyt olen sitten käyttänyt puhelinliittymäni netin tälle kuukaudelle, reilussa päivässä. Hienoa!

Sunday was reserved for just hanging around and getting to know the campus area. I headed to the main buildings stairs to look at people playing, eating and drinking in the park. That is what I want from these four months. It was nice place to call home from. Later I also discovered that the Wi-Fi from library extends to our building’s lobby.

And about that internet. When I ´ve used to not having any restrictions in using the internet with my phone, I didn´t even think of keeping an eye on it. At the store I asked twice if it had any restrictions and can I use the internet like I want. Answer was yes, it´s yours to use for one month. I saw this 500 mo mentioned in the paper, but I´m not familiar in that vocabulary, even in finnish, so I trusted what the sales boy told me. So, now I´ve used my internet for this month. In just over a day. How wonderful!

Ensimmäinen ateriani – My first meal

Menin tekemään ensimmäisen ateriani keittiöömme ja tapasin samalla myös marokkolaisen naapurini. Hän opasti hieman mitä missäkin tässä talossa sijaitsee. Ensimmäinen ateriani ei ollut kovin häävi, surullisen näköinen mikroateria. Tosin oli se onneksi paremman makuinen kuin näköinen.

I went to make my first meal in our kitchen and at the same time I met my Moroccan neighbor. From her I got some useful information about this house and facilities. My first meal wasn´t that appetizing, but sad looking microwave dinner. Fortunately it tasted better than looked.

Hmm...

Uusi viikko - New week

En ole lapsuuden jälkeen ollut mikään temperamenttinen luonne vaan enemmänkin myötäilijä ja helposti periksi antava. Nyt huomasin, että englanniksi olen näköjään hieman tomerampi tapaus. Kävin valittamassa tästä puhelinliittymästäni ja mainitsemassa, että hyvitys olisi paikoillaan. Sain asiani sanottua, jopa väittelinkin hetken. Kerroin kuinka tunsin tulleeni ryöstetyksi. Eihän näistä mikään toiminut. Mutta lähtiessäni sain vielä sanottua, että takasin en enää tähän putiikkiin tule ja tulen estämään myös muita asioimasta heillä. Paikan nimi on muuten BOUYGUES TELECOM. VÄLTTÄKÄÄ!!

Eihän tämä välttämättä tunnu ihmisistä isolta asialta, mutta se että sain puolustettua itseäni, on valtava juttu. Se on asia mihin pitäisi pyrkiä enemmän vastaisuudessakin. Eikä olla aina se sama nynny jota voi vedättää minkä kerkeää.

After my childhood I have not been that strong willed person but more like this okay –type that gives in easily. Now I discovered a new side of me. In English I´m stronger. I went to complain about this internet mess up and tell them how they led me wrong and I deserved some kind of good will gesture. I said all I wanted and even debated a while. I told how I felt like being robbed. Of course it didn´t any good and all I got was cold shoulder. But before I left I still got to say how I will never come back and how I will do everything to keep everyone else out of there. Btw, it is called BOUYGUES TELECOM. AVOID!!

I know this doesn´t probably sound to You like a big deal, but the fact that I defended myself, is a huge deal. Something I need to learn to do more.

Uusia ihmisiä – New people

Tänään sain tietää, että talon olisi tulossa toinen suomalainen joka käy samaa koulua, eli ESCEä. Ja melkein heti perään tapasin toisen suomalaisen. Ilmeisesti moni tästä talosta on aloittamassa ESCEssä huomenna. On hienoa, että on luokkakavereita saman katon alla.

Lisäksi tapasin erittäin ystävällisen ranskalaisen, joka auttoi valtavien ostoskassieni kanssa sateessa. Häneltä saan myös varmasti paljon hyviä neuvoja alueesta ja ranskalaisesta kulttuurista. Ja maailmahan on pieni, hän kun on asunut Helsingissä kolme kuukautta.

Today I got to know that one more Finnish girl was coming to Maison de Cambodia and she is going to go the same school as me. And right after that I met another Finnish. Apparently there are lots of people in this house who are starting ESCE tomorrow. It´s nice to have class mates under the same roof. I also met a nice French guy who helped me with my bags. He already gave me good tips and it´s interesting to learn about French culture from real French.

Näillä pitäisi nyt päästä alkuun niin kylppärissä kuin keittiössäkin.

These ought to get me started both in the kitchen and bathroom.

Toinen ateria oli jo huomattavasti paremman näköinen. Eikä maussakaan ollut valittamista.

Second dinner was much better looking and make from scratch. And the taste wasn´t disappointment. =)

0,50€ Cappucino asuntoln aulasta / from the dormroom lobby.

EASY! =)

Aloille asettumista – Setteling down

Torstai oli ilmeisesti pitkä ja raskas päivä. Sen totesin perjantaiaamuna kun heräsin puoli yhdeltä iltapäivällä. Unia vedin siis yli kellonympärystän. Helposti ajattelee, että mitäs väsyttävää siinä nyt on? Matkustaessa saa vaan istua ja aikaeroa on ainoastaan tunti. Mutta kun herää muutaman tunnin unien jälkeen ja stressaa pitkin päivää matkustaen ja uutta kokien, yrittäen ymmärtää elämää ympärillä ja mieli pyörii miljoonaa, tuloksena on aika kova väsy.

Perjantaina kun olin saanut itseni herättyä ja naaman kammattua kuntoon, suuntasin ensimmäisenä kampusalueen kirjastoon, joka on tuossa pienen puiston toisella puolella. Vihdoin pääsin nettiin ja sain kunnolla yhteyttä ihmisiin. Tai siis kavereihin. ;) Päätarkoituksenahan oli siis etsiä tietoa, muuttaa pankkirajoja, käyttää sanakirjaa papereiden täyttämiseen, katsoa metron tietoja, ym… No suurin aika meni Naamakirjassa keskustellen.

Thursday was apparently long and hard day. I realized that when I woke up on Friday after over 12 hours of sleep. You may think that what is so hard on travelling when you just need to sit and there is really even no time difference, one hour. But when you wake up after few hours of sleep and stress the whole day about travelling and experiencing everything new, with foreign language, trying to understand the life around you and your mind is speeding, you will get tired.

On Friday when I got myself up and my face in some kind of order, I headed to the campus library, 200m from our house. Finally I got to be online and connect with people, or no, just my friends. ;) Mainly I was supposed to gather information on everything that had come up since I got here, but surprise surprise, I spent most of my time in Facebook chatting.

Kokeillen koululle – Attempting to get to the school

Pari tuntia kirjastossa ja kello oli taas sen verran, että oli pakko tehdä lähtöä keskustaan. Ajattelin ensimmäisenä testata reitin kouluun. Sen pitäisi päästä puolessa tunnissa julkisilla, matkaa on noin 8 km. En ole muuten ikinä joutunut kulkemaan koulumatkaa julkisilla. Aina on pyörä tai jalat riittäneet (vaikka laiskana olenkin käyttänyt autoa).  Katsoin jo torstaina, että paras metrolinja koululle on elokuun loppuun asti suljettuna korjaustöiden takia. Eli valitsin reitin, missä kulki kaksi RER junaa. Ensimmäisen pääsin oikealle asemalle. Toista junaa etsin hyvän tovin ja kun kysyin infosta miten sinne pääsee, sain kuulla että tämäkin linja on nyt suljettuna. No, menin vielä parin metron kautta lähelle koulua ja lähdin kartan kanssa suunnistamaan. Vihdoin ja viimein koulu löytyi, matkaan kului tunti. Ehkä pitää vielä maanantaina harjoitella..

After couple of hours in the library the clock told me to head to the city and do some shopping. I decided to test my school route at the same time. With metro it should take 30 minutes from my apartment. I knew that the best line would be closed till end of august so I choose to use two RER trains. First train went well but I couldn´t find the second. I asked info and they said it´s also closed. Well, it took time to find couple lines and then go with map to the right place. I found it, but it took an hour. So I need to practice again on Monday…

Noin 400 m koululta

About 400 m from school

Hankintoja – Purchases

Pari tuntia kirjastossa ja kello oli taas sen verran, että oli pakko tehdä lähtöä keskustaan. Kauppalistalla oli mm. erilaisia tarvikkeita huoneeseen. Toinen pyyhesetti, jota en jaksanut lähteä kotona raahaamaan. Enkä varmaan ota mukaanikaan kun täältä lähden. Suihku kaipasi kovasti lattialastaa. Iltalukemista piti myös saada. Huoneessa pöydällä on vanhanaikainen korkkitaulu, johon pitikin sitten saada nastoja ja post-it –lappuja. Syystakki ja toiset kävelykengät ovat myös listalla, mutta eivät ole sieltä kiireisemmästä päästä saada. Vielä kun on nättiä keliä. Torstaina ostin joitain kertakäyttöastioita alkuun päästäkseni, mutta joku pieni setti piti vielä löytää, mieluiten jotain halpaa muovia. Kaikesta näistä pienistä hankinnoista syntyy aika kallis puro. Vähä kuin lähtisit Veljekset Keskiselle; ostat kaikkea halpaa, mutta kun ostat tosiaan kaikkea, loppusumma ei ole enää halpa. Mutta kukapa lähtee tuomaan lahja-astiastoa tai parin euron saippuaa mukanaan kun muutenkin on haastavaa saada laukut lentoyhtiön mieleiseksi..

Voi kun Pariisissa olisi Sopuraha, Seinäjoen halppisromukauppa, josta löytää vaikka mitä ja suht halvalla hinnalla. Tänne kun en halua mitään hintavaa ostaa. Paitsi ehkä kenkiä, laukkuja ja vaatteita… Mutta kun ne tulee mukaan, niin eikö sitä voi pitää sijoituksena tulevaisuuteen? Ja muistothan ovat kuitenkin aina ilmaisia. Aah, tekosyyt näiden ihanuuksien ostoon eivät lopu koskaan. ;D

I needed to get stuff to my room. Like towels, reading, staples, paper and something I could dry the shower floor with.  I also need a new jacket for the fall and other shoes but they can still wait while it stays worm outside. On Thursday I bought some disposable plates and stuff to get me started but I still needed something more ecologic. Some cheap plastic kitchenware. When you need to do all these small purchases it will be expensive when you sum it up. But who drags along plates and forks when there is already trouble to get everything in your bag.

Hopefully I´ll find some cheap store because I don´t want to get anything expensive. Except maybe some shoes, bags and clothes... But because I take them with me, it´s like an investment to the future, right? And memories are always free, so where else I put my money? Oh the excuses to buy these pretty things… ;D

Les Halles

Tämä on ehdottomasti se paikka, josta shoppailu kannattaa aloittaa. Ja shoppailulla tarkoitan nyt sitä vaatteiden ym ostelua. Paikallista Sopurahaa en löytänyt. Viihdyimme jo äitini kanssa täällä pari vuotta sitten. Aivan loistopaikka on Kiko, josta saa hyviä meikkejä ja kosmetiikkaa edullisesti. Kynsilakat maksavat 2,5€ kappale, myös magneettiset.

This is The Place to start if you want to do some serious shopping. Me and my mother spent here some time two years ago and I loved it. Kiko is one of the best places. There you can buy good quality make-up and cosmetics cheaply. For example nail polish are 2,50 €.

Netin puuttuminen rassasi yhä, joten suuntasin tieni ensimmäiseen puhelinliikkeeseen. Sain puhuttua itselleni pre paid-liittymän, jolla saisin soitella ja viestitellä Ranskassa ja käyttää nettiä. Vihdoinkin!

Sitten löysin eräänlaisen Anttilan, tosin ilman kodin puolta. Tämä oli Fnac. Hyvä paikka etsiä musiikkia, elokuvia, elektroniikkaa, kirjoitustarvikkeita ja siellä oli myös kirjastollinen kirjoja. Vielä päädyin englanninkieliseen pokkariin, mutta jos vaikka marraskuussa ostaisi jonkun ohuen ranskankielisen. Ehkä jonkun, jonka olen jo lukenut aiemmin suomeksi tai englanniksi. Tai kun nyt ajattelen, niin miksi en sitä tehnyt heti? Esimerkiksi Paholainen pukeutuu Pradaan, sopisi tähän kaupunkiin täydellisesti. Kun tiedän mitä siinä tapahtuu, ei sanakirjaa tarvitsisi käyttää aivan niin paljoa.

I was still pissed off for lacking the internet connection so I made my way to one phone shop. I got myself pre-paid-connection for calling and texting in France and internet. Finally!

Next I found Fnac. It´s a good place to get music, movies, electronics and books. I ended up with an English book, for now. Later I will try some book in French, maybe something I´ve already red so I know better what I´m reading. Devil wears Prada sounds perfect for this city.

Karttoja on onneksi paljon, vielä meinaan muuten eksyä.

There are luckily lots of maps...

RUOKAA! - FOOD!

Päivälliselle menin läheiseen Creperieen, eli näin suomalaisittain lättypaikkaan. Maha täyttyi todella hyvin täytetystä kanapatongista, valkoviinistä ja suklaalätystä. Hyvä tapa päättää ilta kaupungilla. Pienen eksymisen jälkeen löysin jälleen metroon ja ajattelin pysähtyä vielä eräässä Monoprixissä, joka on vähän kuin ahdas S-market. Sieltä löytyy kaikki perusruoka-aineet ja tarvikkeet. Mutta ei sitten, ovet lyötiin kiinni kun olin sadan metrin päässä. Ranskassa ei kannata luottaa satavarmasti kauppojen ja kahviloiden aikatauluihin, välillä ovet lyödään kiinni varttia ennemmin. Ilmeisesti kauppa halutaan tyhjäksi tasalta, kun Suomessa viimeiset voivat lähteä kaupasta jopa vartinkin yli.

I had dinner at this nice Créperie. Chicken baguette, white wine and chocolate crépe was really good way to end my evening at the city. After getting a bit lost I found my way to metro and stopped to visit Monoprix, basic supermarket. Remember that if in France the shop closes at 22.00, it will be empty then. You don’t get in just before closing. At least I didn´t.

Reissun ensimmäinen patonki

My first baguette of the trip

Metrolla ajelin kotiin jalat täynnä hiertymiä. Jaloissa oli jo valmiiksi kolme rakkolaastaria ja jalat huusi lisää. Voisikohan siis vaikka Compeed kehittää rakkosukat? Hengittävät, kevyet, ilmavat ja omalta iholta tuntuvat? Niin ei tarvitsisi vuorata jalkojaan kymmenillä laastareilla.

Tunsin itseni muuten metrossa jälleen niin ranskalaiseksi että. On tavallista nähdä metrossa ja junissa paljon ihmisiä kirja kädessä. Edessäni oli monen pysäkin väli ja muistin, että laukussahan oli juuri ostettu kirja. Ei kun lukemaan, niin ranskalaista. ;)

After a metro ride home my feet were so broken. Even when I wore socks it didn´t erase the pain. Apparently I should get my feet all better before wearing those new shoes again..

In the metro I felt again so French. It´s common to see bunch of people reading in the metro and the train. I had few stops to go and I remembered I just bought a book. So I started reading and oh how French I felt. ;)

Odottelin metroa. Heti tuli mieleen pari myöhäiseen metroon sijoittuvaa kauhuleffaa... 

Waiting for metro. Started thinking about few horror movies about late night metro...