Arki kotona

Viime aikoina on kirjoittelut jääneet vähemmälle ja pian ovatkin lopuillaan. Kotiutuminen meni oikein hyvin. Päivässä sain purettua tavarat ja kissat kiehnäsivät vieressä, kuin ei mitään koskaan olisi tapahtunutkaan.

Sain pari viikkoa lepäillä kotona ennen koulun alkua täällä Seinäjoella. Sen lepäilyn teinkin flunssassa. Pariisissa ennen joulua alkanut flunssa on nyt tässä kiertänyt meitä molempia, eikä tunnu lähtevän. Nyt kärsin kolmatta reiluun kuukauteen.

Kertoilen vielä jälkitunnelmista ensi kuun aikana, kun olen saanut lopullisetkin paperit koululta. Hieman tässä jännittää, miten kävi. Eihän sitä koulun kannalta ole mitään väliä varsinaisesti, mutta Kela ja Erasmus voi hieman marmattaa, jos en saa tarvittavia pisteitä..

Ilmoittelen täällä myös seuraavasta blogistani. Olen miettinyt, että pitäisikö sitä aloittaa uusi blogi uusin aihein ja kai sitä tulee näin tehtyä. Olen viihtynyt nyt kotona keittiössä. Ruoanlaitto ja leipominen on ollut iso osa viime viikkoja. Aion myös valmistautua maaliskuun ensimmäisenä järjesettävään Pirkan hiihtoon.

Pelkkä koneella istuminen on ollut aika vähällä viime aikoina, sitä kun tuli Pariisissa tehtyä ihan tarpeeksi. Mutta ehkä saan istuttua joku kylmä pakkaspäivä tässä tarpeeksi saadakseni uuden blogin alulleen.

Mutta palaillaan vielä vaihtoasioissa.

Vihdoin kohti kotia

Tammikuun toisena päivänä lähdimme kotia kohti. Aamulla vielä tehtiin loput pakkailut ja hoidin paperityöt kämpän osalta pois alta. Kymmenen aikaan lähdimme raahaamaan kahta isoa ja kahta pienempää laukkua kohti junaa ja lentokenttää. Lentomme oli Orlystä Helsinkiin. 

Lennolla oli hauska sattuma, kun vieressämme istui ranskalainen tyttö, joka oli itse menossa Tampereelle viideksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon. Hän opiskeli joksikin tekstiili-insinööriksi tms ja tahtoi Suomeen, koska koulussa oli ollut niin hyvät kurssit ja ohjelma ja koska hän ei ole ollut missään pohjoisessa maassa. Tuntui olevan innoissaan. Paljon hän kyselikin perusasioita Suomesta ja siellä toimimisesta. Taisin itse olla samanlainen elokuun lopussa. =) Nyt jo odotin malttamattomasti kotiin pääsyä. 

Koneemme, joka lähti lopulta 45 min myöhässä. Mutta ei se mitään, otimme aikaa kiinni varmaan puolisen tuntia matkalla.

Tekemistä lentokentällä. Pleikkari, koneita ja netti ja ilmainen puhelimen latauspiste. 

Auringonlaskua koneesta

Laskeutuminen oli aika mielenkiintoista. Pihalla oli niin pimeää ja pilvistä, ettei maahan nähnyt ennen kuin olimme jo todella lähellä. Juuri tuona päivänä oli kovat tuulet ja ne heittelikin konetta aika hyväisesti. Välillä tuntui, että ohjaksissa oli todellakin vain tuuli, eikä lentäjät. Onneksi kuitenkin pääsimme täysin turvallisesti maan pinnalle. Suomessa vihdoinkin.

Olimme Helsinki-Vantaalla viiden jälkeen iltapäivällä. Nousimme kentällä bussiin, joka oli sekavin, mitä olen nähnyt viime kuukausina. Ei mitään karttaa pysähdyksistä, eli ei mitään tietoa kauanko vielä kestää matka Tikkurilan juna-asemalle. Ainutkaan kulkuneuvo Pariisissa ei ollut näin sekava. 

Juna-asemalla lippua ostaessa kävi aivan hyvä tuuri. Seuraava juna Seinäjoelle lähti reilun vartin päästä, eli meidän ei tarvinnut pahemmin odotella. Juna hieman matkalla myöhästyi, mutta sitä nyt osasi odottaakin, olihan kyseessä VR. 

Kotona Seinäjoella vastassa oli rakas ystävä poikaystävänsä kanssa. Heidän kyydillään menimme kotiin, jossa saimme vihdoin nähdä kissat. <3 Aluksihan ne olivat vähän pihalla ja pelästyneitä, mutta jo aamuun mennessä toinen makasi sängyssä ja toinen tapansa mukaan tuli nuolemaan otsaa ja syömään otsatukkaa. Se on hänen tapansa herättää ruokamaatti.

Ihana olla kotona!

Näitä ja paria olkalaukkua raahattiin n. 2700 km ja 12 tuntia.

Viimeinen päivä Pariisissa

Edelleen hieman myöhässä aikataulusta, jatkan kertomuksiani viime viikolta. =) 

Uuden vuoden päivänä oli vielä pakko lähteä käymään kaupungilla. Eihän sitä Pariisin asumista voinut lopettaa vaan makaamalla kämpässä viimeisenä päivänä. Poikaystävä oli kuitenkin sen verran "väsynyt", että päätin lähteä yksikseni. Eipä se haitannut, näin olen kulkenut paljon ennenkin, joten tuntui oikeastaan sopivalta kuljeskella ihan omassa rauhassa. 

Kävin kulkemassa Eiffelin juurella ja Latinalaisessa korttelissa. Nautin vielä crepen lempikojustanu ja tuopin lempibaarissani. En olisi millään malttanut lähteä pois kaupungilta. Tuntui että kaikki näytti jotenkin kauniimmalta. Iltamyöhään yritin vielä pakkailla, mitä nyt vielä pystyi pakata. 

Taivaan värit olivat aivan ihanat auringon laskiessa

Meidän lukko...

... monien muiden joukossa.

Notre Dame - Vielä viimeistä kertaa tällä visiitillä

Pariisi 2014 ->2015

Hieman taas on kestänyt tämä kirjoittaminen. Kotiin päästyä laitettiin kone uuteen kuosiin alusta lähtien. Josko se kestäisi edes hieman pidempään ennen kuin kokonaan hajoaa. Mutta palataas vuoden vaihteeseen.

Päivällä pakkailin tavaroita ja otimme rennosti. Lähdimme vasta hieman myöhemmin kaupungille. Tarkoitus oli aloittaa Catacombeista, mutta nettisivujen infosta poiketen, paikka sulkeutui tuntia ennenmmin kuin sen piti, joten jono oli jo liian pitkä että pääsisimme sisään. Menimme sitten nauttimaan Creme bruleet läheiseen paikkaan, missä olen syönyt tähän mennessä parhaat.

Oi nam..

Illallisen ajattelimme syödä Latinalaisessa osassa. Mielessämme oli ravintolan hamppariateria, kohtuuhinnalla. Mutta näin juhlapäivän kunniaksi lähes kaikkialla oli mahdollista syödä vain kallis menu, 25-80€ per pää. Näin paljoa emme todellakaan halunneet kuluttaa. Hieman vastentahtoisesti päädyimme vaan ottamaan kebabit eräässä kreikkalaisessa paikassa. Paikassa ei todellakaan ollut kehumista, aika rähjäinen. Ruoka oli ok, mutta paljon parempaakin on saatu. Ja juhlaillalta olisi vähän hienompaa toivonut, kuin kertakäyttölautasilta syöty rasvamättö kylmässä ja sotkuisessa paikassa.

Tiedä sitten oliko vika siinä ruoassa vai jossain muussa, kärsin vatsavaivoista seuraavat muutaman  tunnin. Aluksi sinnittelimme kaupungilla, mutta sitten oli vaan pakko mennä hetkeksi aikaa kämpälle lepäilemään. Vessoihin kun oli jonottamassa muutkin. Onneksi olo alkoi helpottaa niin, että pääsimme vielä takaisin kaupungille. 

Olin jo aiemmin ottanut selvää Pariisin uudesta vuodesta ja huomannut, ettei silloin paukutella raketteja. Sitä tapahtuu vaan heinäkuussa itsenäisyyspäivänä. Monella sivustolla sanottiin, että Pariisissa on kolme suosittua paikkaa kokoontua odottamaan keskiyötä; Eiffelin ympäristö, Champs Elysees ja Sacre Coeur. 

Katsoin jonkun Youtube-videon muutaman vuoden takaa ja Eiffelillä näytti olevan jonkinlainen valoshow. Normaalisti aina pimeän tullen tasatunnein Eiffel välkkyy valoissa minuutin tai pari. Ensimmäisen kerran kun tämän näin, se oli aivan mahtavan näköistä. Toisella kerralla ok. Sen jälkeen se välke oli vaan rumaa. Uuden vuoden kunniaksi piti kuitenkin olla käsitykseni mukaan jotain suurempaa valoshowta ja valaistusta loppulaskennan mukaan tms. 

Suuntasimme siis Eiffelille. Tarkoitus oli aiemmin mennä Seinen rannalle istumaan viinipullon kanssa, mutta kun ilta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, ehdimme juuri varttia ennen Trocaderolle, joka oli jo aivan täynnä väkeä. Jäimme vaan odottelemaan siihen, kuitenkin näimme tornin. Odotimme hienoa valoshowta ja lähtölaskentaa. Mutta ei, kun vuosi vaihtui, ei tapahtunut mitään muuta, kuin sitä tavallista välkettä. Suuri pettymys. 

Riemukaarella päin

Riemukaarella nähtävästi koitettiin uutta ja räjäyteltiin muutamia raketteja. Mutta aika vähän siitä näimme monen korttelin päähän. Joillain väkijoukosta oli pieniä raketteja, mutta uskon, että enemmän pauketta on saanut nähdä Seinäjoella. Ja tämä tuntui aika surulliselta. 

Tämän jälkeen ajattelimme tunkea itsemme taas metroon ja mennä lähelle Citéä ja pysähtyä johonkin lasilliselle. Harmi vaan, että paikat olivat kiinni. Yhden paikan löysimme ja maksoimme 10€ per pitkä kalja. 

Sitten menimmekin maate.