Pariisiin - To Paris on Thursday

Niitä yöunia kun tuli lopulta se reilut neljä tuntia, voin todeta että se ei ollut kovin fiksua. Lähtöaamu meni hieman unisena ja varmaan sen ansiosta sekoilin laukkujeni kanssa. Punnitsin kyllä laukut kotona ja totesin, että kun vaan isosta ottaa pari kirjaa pois, se on ok. No. Pääsin kentälle (puoli tuntia suunniteltua myöhemmin) ja vein laukun hihnalle. 2 kg ylipainoa. Ja sehän ei kelvannut, vaihtoehdoiksi tuli joko sen kahden kilon pudottaminen tai ylimääräinen 20€ lisämaksu. Mieluummin laitan sen johonkin humpuukiin, joten jollain ihmeen tavalla sain täysiin käsimatkatavaroihin tungettua vielä tuon 2 kilon edestä tavaraa.

Onneksi ei turvatarkastuksessa ollut suurta jonoa ja ehdin jopa odottaa koneeseen nousua vartin verran. Niin joo ja kannattaa aina tarkistaa kaikki matkatavarat pariin kertaan. Kylmä hiki nousi pintaan, kun käsimatkalaukkuani tutkittiin paljon normaalia pidempään. Olin ilmeisesti unohtanut askartelusakset penaaliini.. En kuitenkaan tainnut näyttää terroristilta, sillä sain pitää sakseni.

Lennot menivät oikein hyvin, vaihtoaika riitti juuri sopivasti Tukholmassa ja niin minä kuin laukkunikin pääsimme Charles de Gaullen kentälle. Mielenkiintoinen sattumus kävi kun suuntasin terminaalin junaan. Pari naista laittoi rullahihnalle kolme isoa pussukkaa jo menemään etukäteen ylös. Eivät vaan tainneet tajuta sitä, että siihen tukkeeksihan ne pussukat jäävät. Itse pääsin juuri loikkaamaan kahden ison laukkuni kanssa yli, mutta seuraava nainen lakosi reilusti hihnan päätteeksi. Ja voitte kuvitella mikä kuhina kuuluu takana, kun hihna liikkuu ja oviaukosta ei pääse läpi..

Hymyä lennolla riitti, kun tajusin mihin olin matkalla.

The smile in the flight came naturally when I realized where I was going. 

Four hours sleep just isn´t enough. The morning of departure went by in a haze and with that I succeeded to mix up my luggage's. When I got to the gate, I was already 30 min behind my own schedule. I put my suitcase on the line and the screen said 25 kg. 23 kg was the limit. And you can´t negotiate with a machine. So it was either mixing up with hand luggage or 20€ extra payment. No, somehow I managed to balance all my stuff. I still don´t know how..

Luckily the safety inspection had no big lines, so I had actually 15 min to wait for boarding. Just enough to find myself a water bottle (3€!!!). I got some cold sweat in safety inspection because I had forgot my scissors in a smaller luggage.. Apparently I don´t look like a terrorist, so I kept my scissors. 

Flights went by fast and well. In Arlanda airport I had just enough time to do the switch and so me and my luggage´s found our ways to Charles de Gaulle. When I headed to the terminal train, there were some madame´s putting their round pouches to the escalator. Nobody of them followed. So without any thinking I step to the escalator with my big and bigger bags. Of course the pouches got stuck to the end of the line. Somehow I managed to jump over with my bags, but the woman after me didn´t.. And people kept coming on and on... 

Junailua - Via train

Muistin tämän terminaalijunan äitini kanssa matkustamisesta. Mutta seuraava jäi aika paljon mietityttämään. Ensinnäkin se, miten pääsen liukuportaat laukkujen kanssa. Toisekseen, meneekö se juna sittenkään yhdellä kertaa loppupysäkille. Onneksi tuo arvelu ja epävarmuus oli turhaa, sillä niin vain pääsin kaatumatta Cité Universitairen asemalle. Tästä matkaa omaan asuntolaan oli enää 500 m. Varmuuden vuoksi menin päätalon läpi huomatakseni, ettei olisi tarvinnut. Raahasin sitten muuten vaan laukkujani raput ylös ja alas. Ja jälleen ylös omaan asuntolaan. 

This terminal train was familiar from our trip with my mother. The train to Paris made me think few times if I was going to the right way and if it would stop where I intended. Luckily everything went fine and I found myself at Cité Universitaire station. From here it was only 0,5 km way to my dorm room. Just in case I dragged my luggage´s up and down stairs I wouldn´t had to. 

Maison du Cambodge

Vastaanotossa oli oikein iloinen ranskalainen mies. Hän puhui englantia kunnolla ranskalaisittain, eli ainakin vielä alussa on aika pirun vaikeaa saada selvää, mitä hän sanoo. Kunhan ranskani kehittyy, siirryn siihen. =D Papereita annettiin eteen kaikenlaisia. Myöskin nettitunnukset. Kun virallisuudet oli siltä osin hoidettu, mies toivotti tervetulleeksi ja käski hakea uutta passia. Olen nyt kuulemma kambozalainen. =D

Kun pääsin huoneeseeni, laitoin heti koneen kiinni kaapeliin päästäkseni nettiin. Tämä siis siksi, että pankkikortin rajani oli liian pieni vuokran maksua varten. Minun piti vaihtaa nostoraja, että saisin hoidettua maksun kuntoon. No, netti ei toiminut. Koitin vähän kaikkea ja kävin kysymässä neuvoa. Lopulta totesimme virkailijan kanssa, ettei kaapelista tule koneeseeni nettiä. Kun on tottunut siihen, että netti on missä tahansa olet, on melkoinen shokki kun sitä ei yhtäkkiä ole. Ja kun vielä on asioita hoidettavana. Miten vaihdossa onkaan pärjätty ennen nettiä..? Ainakin pienemmällä stressillä taatusti, sillä kaiken ei ole tarvinnut tapahtua heti.

Päärakennus asuntolalta katsottuna.

The main building from my dorm room.

Maison du Cambodge

At the reception there was a really happy french man. He spoke english with real french accent so for now it´s so difficult to understand what he is saying. As long as my french develops I will talk french with him. =) After papers were handed the man welcomed me to the building and told me to get a new passport. From now on I´m apparently Cambodian.. =D

When I got to my room the first thing to do was to make my bank card payment limit bigger. I tried to pay the deposit and I realized why it didn´t work.  Well, the internet didn´t connect. It was via cable and my computer didn´t response to anything. I tryed anything I could think of, but nothing. Not me nor the man could get internet to work. When you´re used to having internet everywhere you go, it´s so strange not to have it. And especially when you have stuff to take care of. How did we manage before internet and cell phones and other electronics..?

Isoolle kirkolle - To the big city

Lähdin keskustaan tekemään pieniä ostoksia, kuten ruokaa ja suihkuvermeet. Jätin suosiosta shampoon, saippuan ja hoitoaineen kotiin. Kasvovesi kun oli vuotanut melkein kokonaan, piti sitäkin hakea lisää. Luojan kiitos toilettilaukkujen..

Nälkä alkoi olla hirvittävä, sillä olin viimeksi syönyt kunnolla aamupalan. Mutta kun on liikaa valinnanvaraa, ei pysty pysähtymään mihinkään. Kävelin varmasti monen kymmenen ravintolan ohitse, ennen kuin tajusin pysähtyä. Kotimatkan päätin kulkea Seinen rantaa pitkin kohti Eiffeliä. 

Seinen rannalla oli paljon erilaista tekemistä ja mitä vaan löysinkään!! 

At the street by the Seine there is a lot of things to do. For example, Mölkky, finnish cabin game!! =D

Pysähdyin lähelle Eiffeliä katsomaan kadun vilinää ja syömään Créme Brüleen. Kävin vilkaisemassa tornia lähempää ja kävelin kaupan kautta metroasemalle ja asunnolle. Jännä juttu muuten se, että kun kulkee yksin metrossa turistilinjojen ulkopuolella, ruokapussi kädessä, jopa ranskalaiset tulevat kysymään tietä ja neuvoja. Nämä tietenkin ranskaksi. Täytyy myöntää, että on aika otettu olo, kun jotkut ovat katsoneet, että olen Pariisilainen... <3

Myyntiä metroaseman portilla. Uskon, että ei onnistuisi Suomessa..

Selling by the metro gates. In Finland this wouldn´t work.

I went to downtown to make some shopping. I have a little fridge that needed food and since I left all my shampoos, soaps and conditioner home, they needed to be purchased. 

I was starving since I had last eaten breakfast at the hotel. But when you have way too much restaurants to choose from, you just keep walking and walking until some reason tells you to stop and eat. On the way home I decided to walk beside Seine, all the way to Eiffel.

I stopped near Eiffel to look people and to eat a créme brülee. I went to see the tower up close and I walked via super market to the station and apartment. It was interesting that when I went around alone in the metro outside tourist lines with grocery bag in my hand, even the french come to ask advice and guidance. In french of course. I must admit having a really good feeling being looked at as Parisian.. <3