Kiire vei jännityksen - Much fuss, no stress

Olen tullut jälkiviisaasti siihen tulokseen, että olisi ollut fiksua pitää yksi viikko enemmän lomaa. Puolitoista viikkoa ei meinaa riittää, vielä kun siitä viettää muutaman päivän vierailemalla kummipojan luona. Kiire pakkaamisessa ja parin uuden mekon ompelemisessa on jo ollut aika tylsää, sillä olisihan se ollut aivan mukava vähän rentoutuakin kotisoffalla. Mutta eipä jossittelusta ole koskaan mitään hyötyä..

Pakattua on nyt tullut muutaman kerran. Useasti siksi, koska joka kerta piti saada vielä tavaraa pois. Vaikka saan viedä koneeseen ilmaiseksi yhden laukun ruumaan, 23kg, ja yhden käsimatkatavaran, 8kg, ei se silti tunnu riittävän. Kun vaatteet kasaa yhteen kasaan, ei niitä nyt niin kovin paljoa ole mukana. Ja monet kylpyhuonetärpätit jätin suosista kotiin ja ostan paikan päältä uudet. Jotenkin sitä painoa vaan tulee. Onneksi Ranskassa on kuitenkin perinteiset halppisketjut, kuten HM, josta saa ostaa halvalla perusvaatteita. Talvea varten mukana ei nimittäin ole kuin yksi neulepoolo.

Ennen matkalaukun sulkemista piti pariin otteeseen tarkistaa, ettei Aino ollut yhä siellä.. 

Retrospective, I should have kept one more week holiday. One and a half week isn´t enough and when you spend few days visiting your darling god son, the rush on packing is getting high. It would´ve been nice to lay on the sofa for couple of days, but... Could´ve - should´ve - would´ve.

I´ve packed for few times now, just because every packing must lighten the weight of the baggage. Even though the pack to cargo, 23kg, and one on board, 8kg, seems a lot, it´s not. I don´t even have so much clothes on me and lots of bathroom products was left home, the weight just keeps rising. Luckily Paris has also these cheap stores, such as HM, where you can get some basic clothes for less. For winter, I have one shirt..

Before closing the luggage I had to check twice that Aino wasn´t still in it..

Matka alkaa - Journey begins

Tänään lähti juna Seinäjoelta iltapäivällä ja nyt tätä kirjoittaessani olen Vantaalla, hotellissa. Pitäisi olla jo sängyssä nukkumassa, sillä herätys on kuuden tunnin päästä, mutta tässä vaan olen ja kirjoitan. 

Lähtö kävi yllättävän kivuttomasti. Muutama tippa pääsi silmistä kun heippasin kissoja ja poikaystävää. Luulin vollottavani valtavasti. Mutta tuntuu siltä, että en ole ehkä vielä tajunnut tätä lähtöä kaikelta kiireeltäni. Josko se iskee sitten kun pääsen uuteen asuntooni. Poikaystäväni jäi kuvittelemaan, että olen vaan pidemmällä reissulla kummipojan luona. Saa nähdä koska hänellä iskee todellisuus. ;) 

Lentolippu on tulostettuna ja lähtöselvitys netissä on tehty. Oli vaikeaa valita paikkoja, kun toisaalta tahtoo nähdä ikkunasta maisemia, mutta toisaalta jos maha alkaa stressaamaan, on kiusallista pyytää jatkuvasti vierustoveria nousemaan, kun hyppää vessassa. Mutta päädyin nyt kuitenkin siihen, että en stressaa, vaan katson rauhallisesti maisemia. :)

Aamulla herätys on puoli neljän aikoihin, lähtö kentälle hieman ennen viittä ja lento lähtee puoli seitsemältä. Vaihto Arlandassa on pikainen, aikaa kun on vain 45 min. Pariisissa olen jo ennen kymmentä aamulla. Josko silloin tajuaisin, että olen oikeasti siellä, yksin...?

Today afternoon I took a train from Seinäjoki and now I´m writing this text in a hotel at Vantaa. I should be sleeping already because the alarm is set in six hours. But here I am, writing. 

I was surprised on how easily I left home. I´m a crier, big time. But now, only few tears for our cats and my boyfriend. Maybe I just haven´t yet realized that I´m leaving. It´s been such a fuss. Maybe it´ll hit me when I´m in my new apartment. 

Boarding pass is printed and check-in is done. Picking seats in plane was somewhat difficult. In other hand I want to watch the views but if my stomach stresses, passengers beside me must rise when I run to the bathroom over and over again.. I decided not to stress, but to watch the views. It sounds more fun. :)

Alarm is set on half past three, leaving for the airport before 5 am and flight departs in 6:30. I switch planes in Arlanda, Sweden and I´m in Paris before 10 am. Maybe then I realize that I´m really there, alone...?

P.S.

Saapuminen tänne Seinäjokea vähän isompaan cityyn oli jo hieno. Kaupassa käydessäni laitoin fiksuna jalkaani uudet kengät, ilman sukkia. Jo ennen kauppaa kävelin vaikeasti, koska sain rakot ja hiertymät. Lisäksi Kauppakeskus Jumbon edessä vedin kyljelleni maahan puhelimeen puhuessani.. Mites sitten sielä oikeasti isossa cityssä...? 

(Matkalaukusta muuten unohtui kotiin suoristusrauta ja Fingerpori-seinäkalenteri. Kaikkea ei siis, kappas vaan, muistanut.)

Arrival here on this city bit bigger than Seinäjoki was awesome. I went to the store and I put on my new shoes, no socks. Even before I got to the store I got blisters on both feet. Plus on the door of the big mall Jumbo I dived to the ground in front of a big crew.. Lets see how I do on the real big city...?