Okei, tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi oon jaksanut istahtaa tarpeeksi kauaksi, jotta saisin tekstiä tänne.
Viimeiset pari viikonloppua ovat olleet hieman normaalia aktiivisempia. Ensin vieraanani olivat isoveljeni tyttöystävänsä kanssa ja viikkoa myöhemmin pari muuta kaveripariskuntaa. Ohjelmaa oli kaikenlaista, kohokohtina ehkä pari visiittiä Disneylandiin. Eli summana nyt kolme kertaa..
Isoveli ja tyttöystävä/oma todella hyvä ystävä (aina vaikea sanoa, kun ei tiedä missä järjestyksessä sanoisi)
Ensimmäisenä viikonloppuna tuli käytyä paikoissa, joihin en olisi varmaan mennyt itsekseni.
Tuliaisia, kyllä kelpaa!
Eläimiä kaikkissa elämän (ja kuoleman) vaiheissa
Luonnontieteellinen museo oli se, joita nämä vieraat odottivat eniten. Kävimme kolmessa eri paikassa. Ensin katsomassa luita, niin nykyisten eläimien, kuin myös muinaisten. Tämän jälkeen tarkastimme täytetyt (osa tosin kuin pehmoleluja) ja viimeisenä elävät pienessä eläintarhassa. Alueella olisi ollut vielä lisäksi puutarhoja ja mineraaleja. Ulkopuutarha on varmasti todella kaunis kukkivana aikana. Nyt myöhästyimme siitä, jäljellä olivat enää suunnilleen orvokit.
Muistaakseni karhu
Nämä pienet oli vaan niin veikeän näköisiä :)
Muutamat pirun sarvet
Valas. Siis vasemmalla.
Delfiinit on nätimpiä kun luiden päällä on tavaraa..
Kysymys kuuluu, jotta miten ihmeessä tuo hirvi on saanut pidettyä päänsä pystyssä??
Muinainen laiskiainen, hieman eri koossa, kuin nykyään.
Mammuttihan se siinä
Isoveljeltä sain oikein suullisen luvan, jotta sen kuvia saa tänne laittaa.
Tyrannosaurus
Hyvin mahtuu alligaattorin suuhun pari suomalaista
Tää on kyllä aika ilkeen näköinen
En tiedä mitä nämä oli, mutta kun oli niin hellanlettas suloisia.
Itse en kaikkialle kehdannut mennä, sillä en ole kaikista valmis maksamaan kymmentä kertaa. Lähetin kaksikon siis itsekseen Louvreen ja Eiffelin huipulle. Itse opiskelin sen aikaa, koulua kun oli vielä käytävä.
Teijan alkupalat, sammakonreisiä. Ei kummoisia mutta kyllähän sitä söi. Yllätyksenä ehkä tuli se, että molemmat myös maistoi itse tilaamiani etanoita.
Catacombs
Olen nyt melkein kaksi ja puoli vuotta odottanut näkeväni Catacombit. Ensimmäisellä vierailulla jono oli niin valtavan pitkä, että jätimme väliin. Nyt olen säästellyt visiittiäni siihen, että ystäväni tulevat käymään. Tiedän käyväni Catakombeissa kuitenkin kolme kertaa heidän kanssaan, joten turhaa haaskaan rahaa käymällä siellä yksin.
Tämä oli ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Ensin kuljettiin hyvä tovi rappusia alas ja tämän jälkeen pitkin monia käytäviä. Sitten tulee esiin se karmiva osuus, eli ihmisten luut. Se ajatus, että näissä käytävissä, joita on Pariisin alla 200 km, on 6 miljoonan ihmisen luut, on käsittämätön.
Eli hommahan meni aikoinaan niin, että Pariisissa alkoi hautausmaan tilat loppumaan. Ihmiset kirjaimellisesti upposivat hautoihin, kun mätänevien ruumiiden hapot ja muut liejuttivat maat. Jotain oli tehtävä, joten kaupunki päätti tyhjätä hautausmaat ja kuljettaa näistä luut pinottaviksi näihin pitkiin käytäviin. Käytävät olivat syntyneet, kun niistä oli kaivettu maata ja kiveä Pariisin rakennuksiin.
Laskin itsekseni, että sen vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana, jolloin tätä "projektia" toteutettiin, luita/ruumiita kuljetettiin Catacombeihin yli 500 ruumiin päivätahtia. Ei käy kateeksi niitä, jotka ovat luita pinonneet. Kasat näyttivät todella puupinoilta. Reunoilla pinot olivat siistejä, koottu kalloista ja reisiluista, muut "osat" oli heitetty keskelle.
Nämä ovat lukemiani ja dokumenteista katsomiani asioita, eli jos nyt jotain korjattavaa löytyy, antakaa anteeksi. :) Toisella visiitilläni ostin myös kirjan joka kertoo Catacombeista. Vielä olen saanut pysyttyä kouluteksteissä.
Pakostakin sitä mietti näiden tarinoita. Onko nämä miehiä vai naisia, sotilaita vai leipureita, kuollut luonnollisesti, tauteihin vai tapettu?
Luita pinossa korkealle. Näytti samalla tavalla kasatuilta, kuin puupinot meillä kotona.
Herätti vaan huomiota tuo päiväys. Joku ilmeisesti on siis kuollut tai tämä hautausmaa tyhjätty tänne tasan 114 vuotta ennen tämän kirjoittajan syntymää.
Koko perjantaipäivän vietimme Disneylandissa. Muuten viikonloppuna oli todella hyvä keli, puolipilvistä ja sopivan viileää. Perjantaina tosin satoi lähes koko päivän. No, Disneyssä se tarkoitti sitä, että jo valmiiksi siedettävät perjantain jonot lyhenivät vielä entisestään. Saimme kiertää todella monessa laitteessa. Ja todellakin kuljimme koko päivän. Muistelimme pois lähtiessä, että ainoat hetket kun istuimme olivat laitteissa, vessassa ja välillä jonossa, jos sattui siellä olemaan joku sopiva tanko tai rappu.
Tällä Disneyn visiitillä sain minäkin nähdä Linnashown, joka oli aivan uskomaton. Sitä rahan määrää, joka on kulunut pelkkään ilotulitukseen. Hauskin kohta oli, kun parin soinnun jälkeen väkijoukko huokaisi. Siinä vaiheessa jo tiesi, että nyt taitaa tulla Frozen-laulu, eli Let it go.
Vielä päivän valossa joulukatu oli aika vaatimattoman näköinen
Jouluparaati motitti
Erittäin hieno päivä ja taas saatiin luvan kanssa olla pikkulapsia.
Pariisin iso akvaario oli yksi lauantain ohjelmasta. Jo aiemmin aamupäivästä kaksikko kävi Invalidesilla sotamuseossa ja Napoleonin haudalla, itse jäin vielä kuittaamaan univelkoja täksi aikaa. Sinne menimme haiden houkuttelevina. Ja olihan se aivan kiva nähdä muitakin värikkäitä kaloja.
En haluaisi testata noita saksia, ainakaan omilla sormilla. On niin tuima ilme.
Kuvauksellinen
Nemoa etsimässä
Nämä imi sormia. Erittäin oudon tuntuista. Aika nopeesti tosin refleksillä vedin käteni pois kun sormi oli kalan suussa..
Näillä ei ollut avointa allasta. Miksiköhän?
Notre Damen kävimme myös tarkistamassa, että se vielä on paikalla. Ja nyt löytyi uusi pulumies. Vieläkin löydän laukustani ja taskuistani riisiä, mitä hän laittoi päähän.
Notre Damessa kulkiessa ajattelin, että tämähän oli kiva paikka. Vaatimaton, ei kullan kimallusta joka nurkassa. Mietin, että tässä ei ole asukkailta niin paljon viety selkänahasta. Sitten menimme erilliseen huoneeseen, Treasuryyn. No, siellähän se kimallus tosiaan sitten oli.
Pieni iltakävely tehtiin myös Montmartressa
Tässä valaistuksessa huomaa, kuinka surkea pokkari on verrattuna Matin ja Teijan käyttämään kovaan järkkäriin.
Ilta päättyi Riemukaarelle ja hyvään italialaiseen ravintolaan, jonka jo vanhempieni kanssa totesimme hyväksi.
Harmi, että yhteiskuva kaikista kolmesta jäi ottamatta. =/
Toinen joukko
No, nämä neljä aloittivat Pariisin tutkimisen samalla tavalla, kuin edellinenkin pari. Lähetin heidät itsekseen Louvreen siksi aikaa, kun itse olin opiskelemassa. Hyvin löysivät perille ja saivat nähdä mitä halusivat.
Eiffelin ja hyvän lounaan jälkeen perjantai oli hyvä käyttää Montmartreen tutustumalla. Moulin Rouge, Amelien kahvila ja Sacre Coeur. Kahvila oli muuten ihana paikka. Sinne pitää päästä vielä uudestaan. Eikä pelkästään sen takia, että Happy hourin aikaan lasillinen viiniä (28cl!) maksoi huimat 6 €. Sacre Coeurilla istuimme ja katsoimme kaupungin valoja.
Tämä mies ei normaalisti viiniin ole koskenut, joten yllätys oli aika valtava, kun jaoimme pullon kaikkien kesken.
Enkä ehkä tältä mieheltä olisi odottanut etanoita
Tämän tosin tiesin koittavan sammakonreisiä
Yllätyksenä tuli myös se, että itse päätin koittaa alkupaloiksi simpukoita. Ei hyviä.
Poijat pääsi oikialle alueelle, Montmartreen
Ja tämä oli enemmän meidän mieleen
Mahtava paikka ja porukka. Café des 2 Moulins.
Disney - taas
Lauantaina suunta otettiin kohti Disneylandia. Jälleen. Päivä oli kiva ja naurua täynnä, mutta eihän siinä ehditty käydä laitteita samaan tahtiin, kuin sateisena perjantaina. Jonot olivat kovia ja sen tiesi, ettei ne siitä kovin helpolla lyhene. Sääkin oli vielä hyvä ja joulukausi päällä, joten väkeä oli valtavasti.
Sunnuntaina nukuimme myöhempään ja aloitimme päivämme hyvällä brunssilla, oikein kunnon kolesterolipommi. Cafe Coutume oli paikka, jonka googlaamalla löysin. Paikka oli aivan täynnä ja jonoakin meidän jälkeen tuli jatkuvasti. Suosittu paikka siis.
Hyvän ruoan päälle olikin sitten hyvä lähteä katselemaan hautoja. Ensin sotamuseon kautta Napoleonin haudalle ja tämän jälkeen Catacombeihin. Kun Matin ja Teijan kanssa pääsimme hieman ennen sulkemisaikaa jonottamatta sisään, nyt jouduimme odottelemaan hyvän tovin. Mutta mikäs siinä odotellessa, kun haimme koko porukalle kahvit ja macaronit, parhaat mitä olen maistanut, ja taustamusiikkina joku katusoittaja veteli sähkökitaralla ja taustanauhalla rock-klassikoita.
Kovin monella kallolla ei enää ollut leukaluuta jäljellä, puhumattakaan hampaista. Tämä henkilö on siis tainnut kuolla vain hetki ennen tänne joutumistaan.
Vihdoin löytyi se erittäin hyvä créme brülee. Samasta paikasta, missä reilu pari vuotta sitten äitini kanssa kävimme maistamassa.
Tänä viikonloppuna oli Champs Elyseelle tullut joulu. Kadulla oli myyntikojuja vierivieressä ja puut oli valaistu jouluvaloin. Tunnelma oli todella ahdas, mutta jotenkin kiva ja jouluinen. Pitää mennä kiertelemään kojut vielä joku rauhallisempi päivä viikolla.
Tämäkin reissu päätettiin Riemukaareen ja samaan hyvään italialaiseen ravintolaan. Itse tosin vaihdoin nyt pizzan pastaan ja sain parasta pastaa, mitä olen missään syönyt. Ainakin kerran pitää vielä käydä siitä nauttimassa.
Matkalla vielä pysähdyimme hetkeksi rupattelemaan niitä näitä, ennen kuin toivotin hyvät kotimatkat. Itselläni kun oli maanantaina aamupäivästä koulua juuri niin, ettei enää nähtäisi.
Tuliaisina Ranskalaisia pastilleja ja tölkki Karhua. Pastillit on jo mennyttä, mutta Karhu odottaa itsenäisyyspäivää ja Tuntematonta sotilasta.
