Maison du Cambodge

Pian kolme viikkoa olen asuttanut tämän talon 14 m2 huonetta. Josko kertoisin seuraavana jotain tästä talosta.

I´ve been soon  living here for three weeks. So maybe it´s about time I tell you something about the house. 

Huone - Room

Huone on tosiaan 14 m2, vähän kuin pieni hotellihuone. Kalustukseen kuuluu sänky, yöpöytä, iso jykevä työpöytä, pari seinähyllyä, pöytälamppu, jääkaappi ja pari vaatekaappia. Oma kylppäri löytyy. Jos ei olisi omaa saanut, olisin etsinyt toisen paikan. Kylppärissä on vessa, suihku, allas ja iso peilikaappi joka on tosi iso plussa.

Aurinko paistaa huoneeseen kuumimman ajan ja täällähän on vielä mukavasti yli +20 astetta. Ikkuna on iso ja päästää lämmön ihanasti läpi. Sen ajan kun olen huonessa, saan tuulettaa ilmaa siedettäväksi. Verhot ovat onneksi aika paksut ja pitävät ylimääräisen valon poissa. Talon vieressä menee iso tie, jonka äänet kuuluvat hyvin huoneeseen. Yöni nukun kuitenkin jo hyvin, totuin ääniin alle viikossa. Vain se harmittaa, että öisinkin olisi mukava pitää ikkunaa auki, mutta silloin meteli on liian kova. 

So the room is 14 m2, like a really small hotel room. Room is furnished with bed, night stand, big desk, two shelves, desk lamp, small fridge and two closets. Fortunately I also have my own private bathroom with toilet, shower, sink and a big cabinet with mirror.

The sun shines to my room during the hottest time of day and temperature here is still well over +20 degrees. I need to vent my room so much, because it´s very hot in here. Thankfully the curtains are thick and keep out the light. There is a big road beside the house and the voices are loud. Though it only took under a week to get used to them, now I sleep well. I just wish I could keep the window open during the night but then it will be too noisy.

Keittiö - Kitchen

Vaikka huoneessa on jääkaappi, keittiö on aina käytävän yhteinen. Keittiössä on neljä levyä, mikro ja kaksi pöytäuunia, joiden käyttöä en ole vielä opetellut. Keittiössä on myös muutama pannu ja yksi kattila, nämä yhteiseen käyttöön. 

Näiden yhteisten pannujen lisäksi kaikki muu itselle tarpeellinen keittiöväline täytyy ostaa itse. Löysin halvalla muovisen pikniksetin, eli lautasia, sosimia ja kuppeja. Lisäksi olen joutunut etsimään siivilän, lastan, leikkuulaudan, pari veistä, teemukin ja säilytysrasian. Sain käytettynä ostettua omaksi pienen kattilan ja pannun, vitosella. Nämä ostin siksi, että kun väkimäärä talossa lisääntyy, myös käyttöasteelle käy samoin. Eipä tarvitse odotella toisten kokkausta ja tiskausta. 

Myös perus ruoka-aineet on pitänyt ostaa. Suolaa, öljyä, muita mausteita, pastaa, teetä, hunajaa ym mitä nyt tahtoo valmistaa. Niin joo, ja kun kerran Ranskassa ollaan, niin korkkiruuvi tuli ostettua ajoissa. 

Although I have my own fridge, we have a shared kitchen. There are four hot plates, microwave and two table ovens, that are still a bit mystery for me. There are also few pans and a pot for common use. 

Everything else you need, you need to buy yourself. I have searched a set of plastic plates, cups and cutlery, and other utensils like knifes, spatula etc. I also got myself a second hand pot and pan, so I don´t need to wait others to use and wash the common ones. 

When you cook, you also need the have some basic things like spices, oil, pasta, etc. 

Muut yhteiset tilat - Other shared spaces

Talossa on yhteisiä tiloja aika paljon. On lukuhuone, jossa on joitain ranskankielisiä kirjoja, iso sali jossa välillä harjoitellaan jotain (ehkä urheilua), tv-huone ja kellaribaari jota voi vuokrata porukalla. Aulassa on kolme automaattia, yhdestä saa kylmiä juomia, yhdestä naposteltavaa ja yhdestä erilaisia kahveja. Viimeistä tulee käytettyä aika usein. 

There are some common spaces in the building. We have a reading room, tv room and a cellar bar witch you can rent. In the lobby there are three dispensers, one for cold drinks, one for snacks and one for different coffees. The last one I use quite much. 

Tv-huone

TV-room

Lukuhuone

Room for reading

Postilaatikot, vielä kun muistaisi tarkistaa postin edes kerran viikossa.

Mail boxes, I just forget to check my mail.

Pesulassa on kolme pesukonetta ja kolme kuivaajaa. Käyttö maksaa 3,50 € kerralta. Ja olen nyt tosiaan käyttänyt ensimmäistä kertaa kuivaajaa. Ihana laite. Täällä nyt ei olisikaan ollut hyvää mahdollisuutta kuivata vaatteita telineellä.

Loundry room has three washers and dryers. Using of washer is 3,5€ per one use, dryer is free. Here I have used my first dryer and I want to have one at home! 

Ihmiset - People

Olen tavannut monia tässä talossa asuvia, ihmisiä ympäri maailman. Enimmäkseen heitä tapaa keittiössä kokkaillessa. Talossa on myös paljon oppilaita koulustamme. 

Muiden kanssa asumisessa on huonot puolensakin. Olen huomannut, että kaikki eivät korjaa jälkiänsä keittiössä, tai sitten heidän siisteytensä on erilaista, kuin omani. Sen voin kuitenkin vielä kestää. Mutta kun on ihmisiä, jotka polttelevat ikkunoista. Se on niin äärimmäisen itsekästä ja epäkunnioittavaa! Olen itse poltellut kauan ennen kuin pari vuotta sitten lopetin, joten tiedän kyllä sen himon, kun tahtoo tupakille. Mutta silloin mennään alas ja ulos! Ei todellakaan ole kiva, kun huonetta tuulettaessa saa tupakin savua huoneeseen tai sitten herää keskellä yötä siihen, kun keittiön ikkunasta polteltu savu kulkee käytävää pitkin huoneeseen. Oikein kunnon jälkisavu joka haisee pahalta jopa itse tupakoijallekin. 

No, nyt on myös valitettu tälle päivää. Palataan.

I have met lots of people in our house, from all over the world. Mostly you talk with them at kitchen. We have lots of students from our school. 

Living with other this tight has also disadvantages. I have noticed that not everybody clean up after them selves in the kitchen. That I can still handle. But when some people smoke from the windows, I hate it. Sometimes from their own, sometimes through the kitchen window. It is so selfish. I used to smoke so I understand the urge, but come on! Go downstairs and get out! It´s not nice to have the smoke in your room when you try to ventilate or to wake up in the middle of the night when the after smoke gets from kitchen to corridor and from there to your room. 

Well, bitching is done. See you.

Viikonlopun fiiliksiä - Feelings from the weekend

Nyt tuli hieman pidempi kirjoitus.. Yritän myöhemmin pitää tekstit vähän kompaktimmassa koossa. =)

Okay, this text came a bit longer.. I try to keep it shorter after this one. =)

Viikonlopun humua

Lauantai on ollut oikein kaksoisolentojen päivä. Olen nähnyt mm. äitini serkun, kouluaikaisen luokkakaverini, ystävän entisen poikaystävän, Hugh Jackmanin, Vince Voughnin ja metrossa annoin paikkani Sean Connerylle. Varsinkin kaikki kotikulmien tutut ovat varmaan alitajunnan merkkejä yrittää etsiä jostain tuttuja kasvoja, vielä kun en tunne täältä ketään.

Saturday has been a day of douples. I´ve seen among others my mums cousin, my old school friend, my friends ex-boyfriend, Hugh Jackman, Vince Voughn and in the subway I gave my seat to Sean Connory. Especially all the faces from home are perhaps my countionss way of looking familiar faces since I don´t know anyone here yet.

Kirpparikäyntejä – Visiting second hand stores

Aloitin päiväni etsimällä Emmaüksen, joka myy käytettyjä tavaroita ja vaatteita kirppari-tyylillä. Emmaüs on hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tuotot menevät käsittääkseni mm. kodittomien auttamiseen ja yömajojen pitämiseen ja sen kirppari toimii aika samalla tavalla, kuin Suomessa Spr:n kirpparit. Kun hieman sekoilin metrossa ja linjoissa, nousin ylös kaupan läheisyydessä. Otin karttani esiin yrittääkseni saada selkoa mihin pitää lähteä. Ei mennyt kuin pieni hetki, kun yksi ranskalainen nuori mies tuli kysymään tarvitsenko apua. Tottakai otin avun vastaan. Hän katsoi kirjoittamaani osoitetta, näytti puhelimensa Mapsista suunnan mihin pitää lähteä ja kääntymisen. Hän vielä tarjoutui tulla näyttämään pidemmälle, mutta sanoin selviäväni kyllä ohjeilla. Hän kulutti minuun jo tarpeeksi aikaansa.

Ranskaan tullessa suosittelen ehdottomasti kartan hankkimista ja tämä kartta on Michelinin Paris par arrondissement –karttakirja. Siinä on monta kymmentä sivua karttaa ja se kattaa koko Pariisin keskustan alueen katu kadulta. Lisäksi löytyy katuhakemisto ja kaikki julkisten kulkuneuvojen verkostokartat. Ostimme tämän äitini kanssa viime reissullamme ja olen nyt jo saanut tästä todella paljon apua. Mutta sanottakoon silti se, että Pariisi on sekainen kaupunki, jossa on välillä mahdottoman vaikeaa suunnistaa jopa kartankin avulla.

I started my day looking for Emmaüs, which sells hand me down –clothes and other stuff. Here I was supposed to find some dishes and what else I needed for my room. Store was situated in 18^th arroisement. I got up from metro and was a bit lost. I looked at my map and it took only few seconds when one French young man came to ask if I needed help. Of course I took that help with relief. He checked the address and pointed me the way from his maps app. He even offered to come and walk with me, but I decided to manage by myself. He´d already spent too much time on me.

If you are planning to came to France I truly recommend to get a good map. This map is Paris par arrondissement by Michelin. It has dozens of pages detailed maps of central Paris. It also has address list and maps for every public transportation. We bought this map with my mother the last time we were in Paris and it has been a big help. But I must say that Paris is sometimes a bit hard to go around even if you have a map.

Löysin Emmaüksen, mutten sieltä sitä mitä hain. Astiat mm. olivat kaikki lasisia ja niiden raahaaminen metrolla ei oikein kiinnostanut. Samassa korttelissa pysähdyin vielä toisella pienellä kirpparilla. Mitään en sieltäkään löytänyt, mutta oli jotenkin ihanaa olla alueella missä oli oikeasti ranskalaisia ihmisiä. Vaikka mitään konkreettista ei jäänyt käteen, oli se taas kokemuksena mielenkiintoinen. Toisaalta olisin halunnut vaan kulkea katuja ja katsoa mitä tulee vastaan, josko löytäisinkin jonkun sopivan kirpparin. Mutta järki ja jalat käskivät etsiä metron ja ajaa Les Hallesiin. Kunhan jostain löytyy tarvitsemani.

Olen jo maininnut, kuinka ihmiset ovat tulleet puhumaan minulle ranskaa ja kysymään neuvoja. No, kun kuljin kadulla, eräs vanhempi mies sanoi jotain ja katsoi päin. En ymmärtänyt, kappas vaan, joten sanoin etten puhu paljoa ranskaa. Hän sanoi englanniksi: Sanoin että olet kaunis. Haluaisitko tulla ystäväkseni? Okei… Vaikka tahdon saada Ranskassa uusia ystäviä, päätin silti kiittää ja lähteä eteenpäin. Muutaman metrin hän vielä seurasi ennen kuin kääntyi pois. Ihanaa.

I found Emmaüs, but there wasn´t anything I wanted. At the same block I stopped in another second hand store. There wasn´t neither anything to buy, but the experience was nice. It was nice to be in the real French area. Part of me wanted to roam the streets and look shops alike those two, but my feet and sense told me to find a metro and head to Les Halles.

As I mentioned the people have already come up to me talking French. Walking the streets in this more French area, some man said something to me. I couldn´t understand and I told that to him. He told me in English that he thinks I´m beautiful and asked if I wanted to become his friend. Okay, even if I want to meet new people and make new friends, I decided to say thank you and kept moving on. What a lovely moment.

Les Hallesiin päästyäni kysyin suoraan infotiskiltä, mistä löytäisin kaikki tavarat mitä etsin. Mies ohjeisti heti takaisin kadulle ja niin hain Habitatista pari pyyhettä ja picnic-setin astioita. Paikka oli kuin tyylikäs Jysk tai hieman halvempi Asko. Mielelläni olisin vielä halvemmalla jostain ostanut, mutta enää en jaksanut kiertää.

At Les Halles I asked straight from the info desk where could I found what I was looking for. I headed to Habitat. Found myself two towels and a picnic set of plastic dishes.

Supermarket

Katuja kulkiessani yllätti nälkä. En jaksanut sen kummemmin jäädä mihinkään syömään, joten otin ranskalaisittain patongin syödäkseni sen matkalla. Kätevää muuten, mutta sanottakoot että syöminen metrotunneleissa kulkiessa ei ole mikään paras idea. Jos olet herkkä hajuille, älä kulje metrolla. Sama koskee varmasti kaikkia suurkaupunkeja. Se kaikkien eri eritteiden hajuyhdistelmä ei ole mikään kovin ruokahalua nostattava. Onneksi patonki oli jo lopuillaan..

Supermarketeista suosittelen Monoprixiä. Nyt pääsin siellä vihdoin käymään. Sieltä sain kasan ruokaa kaapin täytteeksi ja myös käsisaippuan, sheivaustarvikkeita, lastan suihkun kuivaukseen ja koolin jalkojen liotukseen ja hoitoon.

Roaming the streets made me hungry and because I didn´t feel like staying anywhere I took a filled baguette with me and ate it in French style. ;) Let’s just say that eating in the metro tunnels is not the greatest idea. If you are sensitive to odors don´t take the metro. I bet you can give that advice in every bigger city. The mix of all those feces’ does not rise your appetite. Thankfully I had already almost finished my baguette.

Out of supermarkets I can recommend Monoprix where I got to go this time. I got a bag full of food and some hygiene products, also a tub where to soak my sore feet.

Lauantai-ilta kotona? – Spending your Saturday at home?

Kun kävelin takaisin huoneeseeni kaikkien ostosten kanssa, ajattelin vaan mennä suihkuun ja katsoa koneelta leffan. Sitten mietin muutaman minuutin, tässä oli ensimmäinen lauantai-ilta Pariisissa. Menin suihkuun ja laitoin itseni taas edustuskuntoon ja suuntasin takaisin metrolle. Tarkoituksenani oli hakea kaupasta pieni valkkari ja mennä sen kanssa joko Sacre Courin rappusille tai Eiffelin juurelle puistoon.

After walking back to my room with all my bags I thought to myself that I´d go to the shower and to bed. Then I thought few minutes that it was Saturday night in Paris. I had a shower, dressed up again and headed back to metro. I was supposed to get a small wine from one store still open and take the bottle to Sacre Cour stairs or park beneath Eiffel.

Streets of Saint Michel Notre Dame

Pysähdyin Saint Michel Notre Damen asemalla tarkoituksenani etsiä vielä se yksi kauppa joka oli auki. Nousin asemalta hissillä kadulle, kävelin 20m ja mitä näinkään. Pieniä kujia oli täynnä ihmisiä, valoja, eloisaa puhetta, ruokaa ja juomaa. En tiennytkään tällaisesta paikasta. Varmaan turha sanoa, että enää en ajatellutkaan jatkavani matkaa muualle. kävin kyllä kaupassa ja aivan hyvä että kävin, siellä on hyvä käydä toistekin. Katselin hetken ympärilleni ja musiikki eräässä pubissa veti puoleensa. La taverne de Cluny oli juuri sellainen paikka, mitä Pariisilta kuvittelin. Kaksikko kitaran, klarinetin ja saksofonin kanssa esitti kaikkia hienoja kappaleita, niin klassikoita kuin jazzahtavampiakin kappaleita. Tunnelma oli lämmin ja ihmiset olivat iloisia. Oluen hinta vaan oli niin suolainen, että se jäi yhteen.

I stopped at Saint Michel Notre Dame station to find the store. I rose up with the elevator and walked for 20 meters. I saw tiny streets full of people talking, shouting, drinking and eating. So many restaurants were there in that tiny area. Doesn´t come as a surprise that I stayed there. At La taverne du Cluny the music was appealing and I stayed there for a beer. Two men playing guitar, clarinet and saxophone was that one thing I always imagined Paris would be. The atmosphere was so worm.

Kadulta Notre Damelle päin katsottuna lauantai-iltana

View from the street to Notre Dame on saturday night.

Ennen lähtöä päätin vielä pysähtyä ottamaan jotain syötävää. Eihän silloin varsinaisesti ollut nälkä, mutta kun kaikkialla tuoksui niin hyvältä. En voinut vastustaa, vaan menin italialaiseen, josta sai ison kipon täynnä herkullista pastaa hintaan 5,50 €, eli halvalla lähti. Paikan nimeä en nyt muista, mutta se oli lähellä kujaa, jolla oli hissi metroon.

Juna takaisin oli yksi viimeisistä ja lauantai-illan tapaisesti aivan täynnä. Suuri osa jäi samalle pysäkille ja voin sanoa, ettei mitään karmivaa hiipinyt mieleeni vaikka olin yksin liikenteessä puolilta öin isossa kaupungissa. Opiskelijoita oli ympärillä kymmeniä ja moni suuntasi kulkunsa samojen porttien sisälle, kuin minäkin.

En ostanut tätä jätskiä VIELÄ

I didn´t bought this ice cream YET    ;P

Before I headed to the metro station I stopped in this small Italian restaurant, where I had a pasta meal for 5,50 €. I don´t remember the name, but it was near the alley with the elevator to metro.

Train was one of the last ones and it was full of people. So even when I was spending the night alone in this big strange city, I was not a bit scared. There were dozens of students that walked through the same gate as me.

Saturday night Metro

Lovely Sunday

Sunnuntai oli varattu ihan pelkkään olemiseen ja kampusalueeseen tutustumiseen. Otin tabletin ja lähdin ulos päätalon rappusille soittamaan kotiin päin. Puistossa oli ihanan näköistä. Porukoita oli viettämässä picniciä, pelailemassa, lenkillä ja viettämässä aikaa yhdessä. Sitä tahdon myös itse tältä ajalta. Myöhemmin muuten huomasin, että kirjaston Wi-Fi yltää meidän talon aulaan asti. Mukava yllätys nyt kun vielä tuo oman huoneen netti ei pelitä.

Niin joo ja tosiaan tuosta netistä. Kun on tottunut siihen, ettei puhelimen netissä ole minkäänlaisia rajoituksia, niin ei tule mieleen valvoa netin käyttöään. Varmistin liittymää hakiessani pariin kertaan, että saisin käyttää nettiä niin kuin haluan ja sanottiin että kyllä, sen kuukauden aikana. Näin paperissa mainitun 500 mo ja tämän takia nimenomaan tahdoin varmistaa, ettei ole mitään rajoitusta. En ole mikään bittinero enkä nyt yhtäkkiä keksinyt mitä tuo mo tarkoittaa. No, nyt olen sitten käyttänyt puhelinliittymäni netin tälle kuukaudelle, reilussa päivässä. Hienoa!

Sunday was reserved for just hanging around and getting to know the campus area. I headed to the main buildings stairs to look at people playing, eating and drinking in the park. That is what I want from these four months. It was nice place to call home from. Later I also discovered that the Wi-Fi from library extends to our building’s lobby.

And about that internet. When I ´ve used to not having any restrictions in using the internet with my phone, I didn´t even think of keeping an eye on it. At the store I asked twice if it had any restrictions and can I use the internet like I want. Answer was yes, it´s yours to use for one month. I saw this 500 mo mentioned in the paper, but I´m not familiar in that vocabulary, even in finnish, so I trusted what the sales boy told me. So, now I´ve used my internet for this month. In just over a day. How wonderful!

Ensimmäinen ateriani – My first meal

Menin tekemään ensimmäisen ateriani keittiöömme ja tapasin samalla myös marokkolaisen naapurini. Hän opasti hieman mitä missäkin tässä talossa sijaitsee. Ensimmäinen ateriani ei ollut kovin häävi, surullisen näköinen mikroateria. Tosin oli se onneksi paremman makuinen kuin näköinen.

I went to make my first meal in our kitchen and at the same time I met my Moroccan neighbor. From her I got some useful information about this house and facilities. My first meal wasn´t that appetizing, but sad looking microwave dinner. Fortunately it tasted better than looked.

Hmm...

Uusi viikko - New week

En ole lapsuuden jälkeen ollut mikään temperamenttinen luonne vaan enemmänkin myötäilijä ja helposti periksi antava. Nyt huomasin, että englanniksi olen näköjään hieman tomerampi tapaus. Kävin valittamassa tästä puhelinliittymästäni ja mainitsemassa, että hyvitys olisi paikoillaan. Sain asiani sanottua, jopa väittelinkin hetken. Kerroin kuinka tunsin tulleeni ryöstetyksi. Eihän näistä mikään toiminut. Mutta lähtiessäni sain vielä sanottua, että takasin en enää tähän putiikkiin tule ja tulen estämään myös muita asioimasta heillä. Paikan nimi on muuten BOUYGUES TELECOM. VÄLTTÄKÄÄ!!

Eihän tämä välttämättä tunnu ihmisistä isolta asialta, mutta se että sain puolustettua itseäni, on valtava juttu. Se on asia mihin pitäisi pyrkiä enemmän vastaisuudessakin. Eikä olla aina se sama nynny jota voi vedättää minkä kerkeää.

After my childhood I have not been that strong willed person but more like this okay –type that gives in easily. Now I discovered a new side of me. In English I´m stronger. I went to complain about this internet mess up and tell them how they led me wrong and I deserved some kind of good will gesture. I said all I wanted and even debated a while. I told how I felt like being robbed. Of course it didn´t any good and all I got was cold shoulder. But before I left I still got to say how I will never come back and how I will do everything to keep everyone else out of there. Btw, it is called BOUYGUES TELECOM. AVOID!!

I know this doesn´t probably sound to You like a big deal, but the fact that I defended myself, is a huge deal. Something I need to learn to do more.

Uusia ihmisiä – New people

Tänään sain tietää, että talon olisi tulossa toinen suomalainen joka käy samaa koulua, eli ESCEä. Ja melkein heti perään tapasin toisen suomalaisen. Ilmeisesti moni tästä talosta on aloittamassa ESCEssä huomenna. On hienoa, että on luokkakavereita saman katon alla.

Lisäksi tapasin erittäin ystävällisen ranskalaisen, joka auttoi valtavien ostoskassieni kanssa sateessa. Häneltä saan myös varmasti paljon hyviä neuvoja alueesta ja ranskalaisesta kulttuurista. Ja maailmahan on pieni, hän kun on asunut Helsingissä kolme kuukautta.

Today I got to know that one more Finnish girl was coming to Maison de Cambodia and she is going to go the same school as me. And right after that I met another Finnish. Apparently there are lots of people in this house who are starting ESCE tomorrow. It´s nice to have class mates under the same roof. I also met a nice French guy who helped me with my bags. He already gave me good tips and it´s interesting to learn about French culture from real French.

Näillä pitäisi nyt päästä alkuun niin kylppärissä kuin keittiössäkin.

These ought to get me started both in the kitchen and bathroom.

Toinen ateria oli jo huomattavasti paremman näköinen. Eikä maussakaan ollut valittamista.

Second dinner was much better looking and make from scratch. And the taste wasn´t disappointment. =)

0,50€ Cappucino asuntoln aulasta / from the dormroom lobby.

EASY! =)

Pariisiin - To Paris on Thursday

Niitä yöunia kun tuli lopulta se reilut neljä tuntia, voin todeta että se ei ollut kovin fiksua. Lähtöaamu meni hieman unisena ja varmaan sen ansiosta sekoilin laukkujeni kanssa. Punnitsin kyllä laukut kotona ja totesin, että kun vaan isosta ottaa pari kirjaa pois, se on ok. No. Pääsin kentälle (puoli tuntia suunniteltua myöhemmin) ja vein laukun hihnalle. 2 kg ylipainoa. Ja sehän ei kelvannut, vaihtoehdoiksi tuli joko sen kahden kilon pudottaminen tai ylimääräinen 20€ lisämaksu. Mieluummin laitan sen johonkin humpuukiin, joten jollain ihmeen tavalla sain täysiin käsimatkatavaroihin tungettua vielä tuon 2 kilon edestä tavaraa.

Onneksi ei turvatarkastuksessa ollut suurta jonoa ja ehdin jopa odottaa koneeseen nousua vartin verran. Niin joo ja kannattaa aina tarkistaa kaikki matkatavarat pariin kertaan. Kylmä hiki nousi pintaan, kun käsimatkalaukkuani tutkittiin paljon normaalia pidempään. Olin ilmeisesti unohtanut askartelusakset penaaliini.. En kuitenkaan tainnut näyttää terroristilta, sillä sain pitää sakseni.

Lennot menivät oikein hyvin, vaihtoaika riitti juuri sopivasti Tukholmassa ja niin minä kuin laukkunikin pääsimme Charles de Gaullen kentälle. Mielenkiintoinen sattumus kävi kun suuntasin terminaalin junaan. Pari naista laittoi rullahihnalle kolme isoa pussukkaa jo menemään etukäteen ylös. Eivät vaan tainneet tajuta sitä, että siihen tukkeeksihan ne pussukat jäävät. Itse pääsin juuri loikkaamaan kahden ison laukkuni kanssa yli, mutta seuraava nainen lakosi reilusti hihnan päätteeksi. Ja voitte kuvitella mikä kuhina kuuluu takana, kun hihna liikkuu ja oviaukosta ei pääse läpi..

Hymyä lennolla riitti, kun tajusin mihin olin matkalla.

The smile in the flight came naturally when I realized where I was going. 

Four hours sleep just isn´t enough. The morning of departure went by in a haze and with that I succeeded to mix up my luggage's. When I got to the gate, I was already 30 min behind my own schedule. I put my suitcase on the line and the screen said 25 kg. 23 kg was the limit. And you can´t negotiate with a machine. So it was either mixing up with hand luggage or 20€ extra payment. No, somehow I managed to balance all my stuff. I still don´t know how..

Luckily the safety inspection had no big lines, so I had actually 15 min to wait for boarding. Just enough to find myself a water bottle (3€!!!). I got some cold sweat in safety inspection because I had forgot my scissors in a smaller luggage.. Apparently I don´t look like a terrorist, so I kept my scissors. 

Flights went by fast and well. In Arlanda airport I had just enough time to do the switch and so me and my luggage´s found our ways to Charles de Gaulle. When I headed to the terminal train, there were some madame´s putting their round pouches to the escalator. Nobody of them followed. So without any thinking I step to the escalator with my big and bigger bags. Of course the pouches got stuck to the end of the line. Somehow I managed to jump over with my bags, but the woman after me didn´t.. And people kept coming on and on... 

Junailua - Via train

Muistin tämän terminaalijunan äitini kanssa matkustamisesta. Mutta seuraava jäi aika paljon mietityttämään. Ensinnäkin se, miten pääsen liukuportaat laukkujen kanssa. Toisekseen, meneekö se juna sittenkään yhdellä kertaa loppupysäkille. Onneksi tuo arvelu ja epävarmuus oli turhaa, sillä niin vain pääsin kaatumatta Cité Universitairen asemalle. Tästä matkaa omaan asuntolaan oli enää 500 m. Varmuuden vuoksi menin päätalon läpi huomatakseni, ettei olisi tarvinnut. Raahasin sitten muuten vaan laukkujani raput ylös ja alas. Ja jälleen ylös omaan asuntolaan. 

This terminal train was familiar from our trip with my mother. The train to Paris made me think few times if I was going to the right way and if it would stop where I intended. Luckily everything went fine and I found myself at Cité Universitaire station. From here it was only 0,5 km way to my dorm room. Just in case I dragged my luggage´s up and down stairs I wouldn´t had to. 

Maison du Cambodge

Vastaanotossa oli oikein iloinen ranskalainen mies. Hän puhui englantia kunnolla ranskalaisittain, eli ainakin vielä alussa on aika pirun vaikeaa saada selvää, mitä hän sanoo. Kunhan ranskani kehittyy, siirryn siihen. =D Papereita annettiin eteen kaikenlaisia. Myöskin nettitunnukset. Kun virallisuudet oli siltä osin hoidettu, mies toivotti tervetulleeksi ja käski hakea uutta passia. Olen nyt kuulemma kambozalainen. =D

Kun pääsin huoneeseeni, laitoin heti koneen kiinni kaapeliin päästäkseni nettiin. Tämä siis siksi, että pankkikortin rajani oli liian pieni vuokran maksua varten. Minun piti vaihtaa nostoraja, että saisin hoidettua maksun kuntoon. No, netti ei toiminut. Koitin vähän kaikkea ja kävin kysymässä neuvoa. Lopulta totesimme virkailijan kanssa, ettei kaapelista tule koneeseeni nettiä. Kun on tottunut siihen, että netti on missä tahansa olet, on melkoinen shokki kun sitä ei yhtäkkiä ole. Ja kun vielä on asioita hoidettavana. Miten vaihdossa onkaan pärjätty ennen nettiä..? Ainakin pienemmällä stressillä taatusti, sillä kaiken ei ole tarvinnut tapahtua heti.

Päärakennus asuntolalta katsottuna.

The main building from my dorm room.

Maison du Cambodge

At the reception there was a really happy french man. He spoke english with real french accent so for now it´s so difficult to understand what he is saying. As long as my french develops I will talk french with him. =) After papers were handed the man welcomed me to the building and told me to get a new passport. From now on I´m apparently Cambodian.. =D

When I got to my room the first thing to do was to make my bank card payment limit bigger. I tried to pay the deposit and I realized why it didn´t work.  Well, the internet didn´t connect. It was via cable and my computer didn´t response to anything. I tryed anything I could think of, but nothing. Not me nor the man could get internet to work. When you´re used to having internet everywhere you go, it´s so strange not to have it. And especially when you have stuff to take care of. How did we manage before internet and cell phones and other electronics..?

Isoolle kirkolle - To the big city

Lähdin keskustaan tekemään pieniä ostoksia, kuten ruokaa ja suihkuvermeet. Jätin suosiosta shampoon, saippuan ja hoitoaineen kotiin. Kasvovesi kun oli vuotanut melkein kokonaan, piti sitäkin hakea lisää. Luojan kiitos toilettilaukkujen..

Nälkä alkoi olla hirvittävä, sillä olin viimeksi syönyt kunnolla aamupalan. Mutta kun on liikaa valinnanvaraa, ei pysty pysähtymään mihinkään. Kävelin varmasti monen kymmenen ravintolan ohitse, ennen kuin tajusin pysähtyä. Kotimatkan päätin kulkea Seinen rantaa pitkin kohti Eiffeliä. 

Seinen rannalla oli paljon erilaista tekemistä ja mitä vaan löysinkään!! 

At the street by the Seine there is a lot of things to do. For example, Mölkky, finnish cabin game!! =D

Pysähdyin lähelle Eiffeliä katsomaan kadun vilinää ja syömään Créme Brüleen. Kävin vilkaisemassa tornia lähempää ja kävelin kaupan kautta metroasemalle ja asunnolle. Jännä juttu muuten se, että kun kulkee yksin metrossa turistilinjojen ulkopuolella, ruokapussi kädessä, jopa ranskalaiset tulevat kysymään tietä ja neuvoja. Nämä tietenkin ranskaksi. Täytyy myöntää, että on aika otettu olo, kun jotkut ovat katsoneet, että olen Pariisilainen... <3

Myyntiä metroaseman portilla. Uskon, että ei onnistuisi Suomessa..

Selling by the metro gates. In Finland this wouldn´t work.

I went to downtown to make some shopping. I have a little fridge that needed food and since I left all my shampoos, soaps and conditioner home, they needed to be purchased. 

I was starving since I had last eaten breakfast at the hotel. But when you have way too much restaurants to choose from, you just keep walking and walking until some reason tells you to stop and eat. On the way home I decided to walk beside Seine, all the way to Eiffel.

I stopped near Eiffel to look people and to eat a créme brülee. I went to see the tower up close and I walked via super market to the station and apartment. It was interesting that when I went around alone in the metro outside tourist lines with grocery bag in my hand, even the french come to ask advice and guidance. In french of course. I must admit having a really good feeling being looked at as Parisian.. <3

Maison du Cambodge

Siinä se. Pariisin asunnon nimi. 

Tovi on vierähtänyt edellisestä tekstistä, mutta eipä sitä kovin paljoa ole myöskään tapahtunut tämän Pariisin osalta. Kovasti olen yrittänyt hoidella omia asioitani, esim. Kelaa, vakuutuksia, ym, mutta nyt vihdoin tuli se viesti mitä olen kauan jo odottanut. 

Eli asuntolani ja samalla kotini tämän syksyn ajan on Maison du Cambodge. 

                          

Huoneeni koko on 13 m2. Pienihän se on, mutta tarkoituksenani ei ole viettää siellä kauaa aikaa. Nukkua ja välillä levätä itsekseni. Huoneessa on valmiina sänky, työpöytä ja siihen lamppu, tuoli ja pienoinen jääkaappi. Lisäksi valmiina on petivaatteet ja peitto ja tyyny. 
Mainittuna oli myös se, että vessapaperit eivät kuulu varustukseen. ;)

Käsittääkseni huone siivotaan viikottain ja petivaatteet vaihdetaan kahden viikon välein. Kuinkahan vaan osaan siivota vielä kun palaan kotiin?? :D

Jokaisessa kerroksessa on yhteinen keittiö. Luksusta on oma vessa. Ja jos oikein ymmärsin, myös suihku. 

Koska sähköposti oli kokonaan ranskaksi ja liitteissä vain yhdessä oli mukana englannin kielinen osa, en osaa kertoa tästä asumisesta vielä sen enempää. Huomenna aion lukea ajatuksella kaiken tästä asumisesta ja ehkäpä raportoin myös jotain (lue: kaiken) tänne. 

Yksi kiinnostava kysymys omasta mielestä: Olenko yksi harvoista länsimaalaisista tässä asuntolassa vai tulevatko asukkaat Kambodzan lisäksi ympäri maailman? Sen jo tiedän, että tulen syksyn aikana varmasti oppimaan paljon aasialaisesta kulttuurista. Ja innolla odotan sitä! 

Asumisesta

(Vielä oli pakko kirjoitella jotain, ennen kuin rokkaamiset tuossa naapurissa alkaa, Go Provinssirock)

Asuminen. Tämä oli se asia, joka mietitytti eniten. Ja josta myös ihmiset on ollut kiinnostuneimpia. No, sen verran sain tietää jo etukäteen, että asuminen on yleensä se viimeinen ratkeava asia.

Tottakai etukäteen tuli tarkasteltua ja googlailtua kaiken sortin sivustoja. Siinä vaiheessa alkoi kirkastua se, että asuminen Pariisissa ei tule olemaan kovinkaan halpaa. 

Step 2: Housing

Vihdoin tuli sähköpostia koululta. Siinä oli listattuna muutama asuntolavaihtoehto. Hintaa teki seuraavat: kuukausittainen vuokra, vuokratakuu ja varausmaksu, jota ei palauteta. Tämä varausmaksu tuli hieman yllätyksenä, Suomessa kun ei siihen ole tottunut. Muuten asuntoloiden hinnat olivat 500-600 € / kk. 

Vaihtoehdot eivät tietenkään rajoitu pelkästään asuntoloihin, mutta ovathan ne tässä tapauksessa parhaat vaihtoehdot. Vuokra on vielä kaupungin tasoon nähden edullinen (normaalia on 30m2/1300€) ja ympärillä on muita opiskelijoita. Asuntolat ja kampusalueet ovat tietenkin myös turvallisempia. Tällainen maalaistyttö kun ei aina osaa muistaa, että on olemassa myös tosi pahoja ihmisiä.. 

Asuntoloista ilmoitettiin kiinnostuneisuus halutussa järjestyksessä. Tästä tuli sitten seuraavalla viikolla vastausta. Ei napannut. Mutta seuraavaa vaihtoehtoa tarjottiin. Vuokra alle 550€, eli edullinen, oma kylppäri ja makkari, normaali takuuvuokra, päivämäärät juuri sen mukaan kuten olen menossa ja lähtemässä ja varausmaksu. Tämä viimeisin oli aika järkyttävä, 950€. Ja tätähän ei saa takaisin..

Mutta kun lähti katsomaan halvinta mahdollista yksityistä asuntoa, kalustettua tietenkin, pelkät vuokrat ja pieni varausmaksu tekevät enemmän maksettavaa kokonaisuudessaan.. Ja yksityisestä ei voi koskaan olla varma, mitä saa. 

Näin asutaan

Ilmoitin kiinnostukseni tarjottuun asuntoon ja tällä viikolla tuli vastaus. Myöntävä sellainen. Maksoin hieman irvistäen varausmaksun ja nyt on Pariisissa asunto odottamassa. Mikä ilo! 

Kärsimättömänä tietenkin kiittelin hirveän paljon sitä, että tarkemmat tiedot asumisesta saa heinäkuun loppuun mennessä.. =/ Käytännön asioita se hieman hankaloittaa. Kela kun tahtoo tietää asunnon koon ja osoitteen. 

Asunnon "tarjoaa" Cité Internationale Universitaire de Paris, eli CIUP. Heillä on 40 asuntolaa Pariisissa, näistä lähes kaikki paria lukuunottamatta samassa sumpussa. Eli todennäköistä asuinaluetta on tullut jo kierreltyä Street View:llä. ;) Aina tosin on mahdollista, että se oma alue on juuri pois tästä. Mieluiten kyllä olisin tällä varsinaisella kampus-alueella. Siellä on valtavasti muita opiskelijoita, niin vaihtareita kuin paikallisiakin. Harrastusmahdollisuudet vaikuttavat myös aika loistavilta. Pitäisikö alata miekkailemaan...?

No, käytetään tätä tutuksi tullutta lausetta. Jäädään odottelemaan. Hmm.. Tuosta voisin tehdä itselleni sloganin valmisteluvaiheen osalta. =)

Mutta nyt toivotan kaikille oikein loistavat viikonloput! Vielä päivä töitä ja rok rok.