A long waited weekend is at its end. My parents have been enjoying Paris since Thursday and today they flied back to Finland. Weekend was really full of experiencing things we didn't even plan.
RER:in lakko - Strike at RER
Torstaina parin tunnin opiskelun jälkeen lähdin innolla vanhempiani vastaan lentokentälle. Matkan piti olla selvä, RER B kun menee suoraan kentälle. No, sehän ei toiminutkaan oikein suunnitelmien mukaan. Kun juna näytti myöhästyvän ja myöhästyvän ja muutenkin menevän kerrallaan vaan puoleen väliin, juoksin metroon päästäkseni tähän puolen välin pisteeseen. Isommalla asemalla luin monitoreista, että jonkun lakon takia RER B kulkee rajoitetusti ja poikkeuksellisesti.
Kovan etsimisen ja ajan haaskauksen jälkeen pääsin kentälle, jossa sain todeta, että se pidemmän matkan lippu todellakin pitäisi ostaa, ei vaan koittaa mennä maksamatta. Meinasin jäädä porttien väärälle puolen, kun sitä lippua ei ollut. Onneksi ihana virkailija uskoi tietämättömyyteni ja päästi portista kirjoittamatta sakkoa. Sain matkalaiset takasin junaan ja jälleen muutaman mutkan kautta keskustaan hotelliin.
Hotelli oli Sublim Eiffel, todella viihtyisä paikka hyvällä sijainnilla, ihan metron vieressä. Todettiin, että tätä hotellia voi kyllä suositella eteen päin. Henkilökunta oli ystävällistä, huoneet pieniä mutta todella viihtyisiä, omalla parvekkeella josta näköala Eiffeliin. Kuulemma aamiainen oli myös hyvä. Lentokenttäkuljetus onnistui myös respasta. Henkilökunta myös puhui hyvää englantia. Tosin hieman harjoittelin heidän kanssa ranskaani. =)
At Thursday I headed for RER to get my parents from airport. It was supposed to be easy, just use one RER and one metro. Well, it wasn't. RER didn't run as planned and I was forced to take metro and lose a lot of time. After many stations I got to this bigger one and saw that RER B had some kind of strike.
After looking, searching and losing time, I finally got to the airport where I noticed that I can't use my Navigo for that trip. I was going to buy a ticket only once when leaving but apparently you don't get through gates with 2-zone Navigo.. Luckily this lovely officer believed my ignorance and let me pass without a fine. I got my travelers along and we headed to the hotel, with few metros.
Hotel was named Sublim Eiffel, a very nice place and good location just beside a metro. We noticed that we can really recommend this hotel. The staff was really nice, rooms were small but cozy with their own balcony looking out to Eiffel. Breakfast was also good and transport to airport was ordered from reception. Staff spoke good English. Though I did practice my French with them. =)
Näkymä hotellin parvekkeelta
View from the hotel balcony
Tuliaisia opettajalle - Finnish souvenirs to teacher
Mainitsin aiemmin, että ranskan opettajani puhuu sujuvasti Suomea. Kun hän nyt kuuli, että vanhempani ovat tulossa, hän tuli pyytämään rahan kanssa josko saisi Suomesta ruisleipää ja salmiakkia, ne kun ovat perheen suosikkeja. No mikäs siinä, totta kai lisätään Suomen vientiä. ;)
Kun veimme opettajalle tuliaisia hänen toimistoonsa, hän ei ollut paikalla. Ranskallani yritin selittää rakennuksen aulan työntekijälle jättäväni ruokapussin hänelle aulaan, opettaja saa siitä hakea. Virkailijan ilme oli kyllä mielenkiintoinen, kun hän katsoi pussin sisältöä..
I mentioned earlier that my French teacher speaks fluent Finnish. When she now heard that my parents were coming to Paris, with money she came to ask if she could have some rye bread and salmiakki (a Finnish salty licorice) from Finland, her family all loves those. Well, why not increase Finland's exports. ;)
When we took the bag to my teachers office, she wasn't there. With my french I tried to explain to the receptionist what is in the bag and if I can leave it to her. Her expression was interesting when she took the bag..
Ihania kokemuksia - Lovely experiences
Torstaina vaan kuljeskelimme pitkin Seinen rantaa, kävimme istuskelemassa Luxembourgin puistossa ja katsoimme missä asustelen. Illalla ihastelimme Latinalaisen osan ruokakojuja ja nautimme ihanan illallisen.
Perjantaina aamupäivästä suuntasimme Eiffelille, huipulle asti. Menimme niin hyvään aikaan, jonotimme ensimmäiselle hissille vähän alta puoli tuntia. 5 min myöhemmin tulleet jonottivat tuplaten. Huippuhissille jonotimmekin hieman pidemmän aikaa, kun lipun myynti ei ollut heti auki. Kun kuitenkin olimme jo tänne asti tulleet, jonotimme taatusti huipulle asti. Tai siis minä ja isäni. Äidilläni kun on korkean paikan kammo ja hänen kiipeäminen tuohon asti oli jo suoritus. Totesimmekin isäni kanssa hississä huipulle, että äitini olisi jo pyörtynyt.. ;D Huipulta oli aivan ihanat maisemat, vaikka päivä ei ollutkaan aivan täysin kirkas.
Illallinen Latinalaisessa korttelissa
Dinner at Latin quarters
Kävimme syömässä pitsat eräässä viihtyisässä ravintolassa, jossa oli aivan ihana ja pirteä tarjoilija. Kun kerroimme olevamme Suomesta, vastauksena tuli Kippis. =) Sitten hieman kevyttä shoppailua. Saimme tehtyä hyvän kompromissin, kun eräällä kadulla oli muutama hyvä kauppa ja pari terassia. Tehtiin pieni jako, eli äitini kanssa menimme kauppoihin ja isäni pääsi istumaan terassille. Kaikki olivat tyytyväisiä. ;) Terassilla tarjoilija kuuli meidän olevan Suomesta ja huusi Kiitos. =)
On Thursday we just walked along Seine, sat in Luxembourg park and saw my apartment. At night we had a good French dinner at Latin quarters.
At Friday morning we headed to Eiffel, all the way to the top. We went there at perfect time, our waiting in line was under 30 min, when people arriving 5 min later waited most likely an hour. On the second floor we did wait a bit longer, but since we had came this far, we were so going to the top. And by we I mean me and my dad. My mom has a fear of highs and it was a good accomplishment for her to be in the second level. The view from the top was so lovely!
We had a fine pizzas in this nice restaurant and the waiter was lovely. After lunch we did some light shopping. In this one street we made a good compromise, since there were few shops and couple of pubs. Us women went shopping and my dad tested a pub. Everybody was happy. ;)
Shampanjaa Eiffelin huipulla
Champagne at top of the Eiffel
Pituuteni Eiffel-tornissa, vähän vajaa 281 metriä, isäni oli tasan.
My height in Eiffel tower, just under 281 metres, my dad was even 281.
Onneksi ei tuota jonoa ollut meidän aikana!
Luckily that line wasn't there when we were!
Todellinen saavutus äidilleni!
True accomplishment for my mom!
Punaisen Myllyn taikaa - Magic of Moulin Rouge
Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti Moulin Rougen Feerie-kabaree. Olimme varanneet liput perjantai-illan myöhäisnäytökseen. Ensiksi 45 min jonotus vei fiiliksiä aika alas, vielä kun jalassa oli liian pienet korkkarit ja pihalla alkoi jo olemaan hieman vilpoinen. Lohtua toi se, että olimme jonossa ehkä 50 metrin kohdalla, kun jonon päähän oli matkaa vielä arviolta ehkä 300 m. Ainakin siitä päätellen, että väkeä pakkasi jonoon ihan jatkuvasti.
Shown piti alkaa klo 23, mutta lopulta ovet avautuivat vasta silloin. Tiedä sitten oliko tämä ihan tarkoitus vai oliko se vain ranskalaista täsmällisyyttä. Puolessa tunnissa kuitenkin väki saatiin sisälle. Pöytämme oli aivan loistavassa paikassa ja juomamme rosée erittäin hyvää.
Show oli aivan uskomaton! Oli tanssia, laulua, akrobatiaa, käärmeitä, höyheniä ja paljon tissejä. Viimeisin tuli kieltämättä yllätyksenä. Valtaosa vaatteista paljasti tanssijoiden rinnat. No, olihan se kuitenkin Punainen Mylly, en siis jäänyt ihmettelemään sen enempää. Mikä itsekuri tanssijoilla pitää olla! Varmasti jo kilon lisästä huomautetaan ja kahdesta annetaan potkut. Jos yhtään Pariisiin mennessä mietit, menisikö katsomaan kabareeta, suosittelen ehdottomasti! Liput ovat kalliit, mutta sen arvoiset. Tuota kokemusta ei muualta saa.
The high part of the weekend was definetly Moulin Rouge Feerie. We had booked tickets for Friday nights late show at 11 p.m. Standing in line for 45 min almost stole my feelings away. Plus i had too small heels and the weather was getting colder. I expected we could just walk in. I think the line behind us was maybe 300 m. I didn't check, but seeing the amount of people going by all the time.
Show was supposed to start at 11 p.m, at least I thought so, but in the end the doors opened in that time. Don't know if it was intentional or just french punctuality. But it took only half an hour to get everybody in. Our table was at great spot and rosé was so good.
Show was unbelievable! There was dancing, singing, acrobatic, boas, feathers and lots of boobs. The last one came as surprise. Most of the outfits reveled dancers breasts. But since we were at Moulin Rouge, it seemed natural. I keep thinking of the self discipline the dancers must have. They can't get any weight of lose any muscles. If you're going to Paris and think of whether to go to Moulin Rouge or not, GO! Tickets are expensive, but it's all worth it. You can't get that experience anywhere else.
Shown piti alkaa klo 23, mutta lopulta ovet avautuivat vasta silloin. Tiedä sitten oliko tämä ihan tarkoitus vai oliko se vain ranskalaista täsmällisyyttä. Puolessa tunnissa kuitenkin väki saatiin sisälle. Pöytämme oli aivan loistavassa paikassa ja juomamme rosée erittäin hyvää.
Show oli aivan uskomaton! Oli tanssia, laulua, akrobatiaa, käärmeitä, höyheniä ja paljon tissejä. Viimeisin tuli kieltämättä yllätyksenä. Valtaosa vaatteista paljasti tanssijoiden rinnat. No, olihan se kuitenkin Punainen Mylly, en siis jäänyt ihmettelemään sen enempää. Mikä itsekuri tanssijoilla pitää olla! Varmasti jo kilon lisästä huomautetaan ja kahdesta annetaan potkut. Jos yhtään Pariisiin mennessä mietit, menisikö katsomaan kabareeta, suosittelen ehdottomasti! Liput ovat kalliit, mutta sen arvoiset. Tuota kokemusta ei muualta saa.
The high part of the weekend was definetly Moulin Rouge Feerie. We had booked tickets for Friday nights late show at 11 p.m. Standing in line for 45 min almost stole my feelings away. Plus i had too small heels and the weather was getting colder. I expected we could just walk in. I think the line behind us was maybe 300 m. I didn't check, but seeing the amount of people going by all the time.
Show was supposed to start at 11 p.m, at least I thought so, but in the end the doors opened in that time. Don't know if it was intentional or just french punctuality. But it took only half an hour to get everybody in. Our table was at great spot and rosé was so good.
Show was unbelievable! There was dancing, singing, acrobatic, boas, feathers and lots of boobs. The last one came as surprise. Most of the outfits reveled dancers breasts. But since we were at Moulin Rouge, it seemed natural. I keep thinking of the self discipline the dancers must have. They can't get any weight of lose any muscles. If you're going to Paris and think of whether to go to Moulin Rouge or not, GO! Tickets are expensive, but it's all worth it. You can't get that experience anywhere else.
Kamerat olivat kiellettyjä, mutta lopussa oli vaan pakko koittaa kuvaa.
Cameras wasn't allowed but at the end I had to try.
Tämä kuva onkin aulan taulusta.
This picture is taken from poster in the lobby
Kyllä kiitos
Yes please
Taidetta ja taskuvarkaita - Art and pickpockets
Lauantaina kävimme katsastamassa Louvren, reilussa tunnissa olimme nähneet sen, mitä isäni halusi nähdä. Kävimme hieman puistossa kävelemässä ja itse taas kävin ruokkimassa puluja.
At saturday we went to see Louvre and in just over an hour we had seen all there is to see for my father. We also took a walk at park and I stopped to feed the pigeons again.
No niin, sitten oli hyvä aika lähteä katsastamaan Sacre Coeur. Menimme metrolla paikalle. Metro tyypilliseen tapaansa tuohon aikaan lauantaista ja tuolla paikalla oli aivan täynnä. Kun olimme pääsemässä ulos rappusille, huomasi isäni lompakkonsa kadonneen. Siinä metron ruuhkassa oli taitava varas vienyt lompakon isäni housujen syvästä etutaskusta. Ei paljon taiteilijoiden kukkula enää siinä vaiheessa kiinnostanut. Näimme ulkona poliisin ja häneltä saimme neuvon lähimmälle poliisiasemalle.
Kuolletimme pankkikortit ja lähdimme kävelemään asemalle, joka osoittautuikin olemaan luultua kauempana. Kyllähän siinä tilaneessa v***tti ja kovaa. Poliisiasemalla täytimme rikosilmoituksen ja reilun kahden tunnin odottelun jälkeen pääsimme paperikasan kanssa lähtemään pois.
Asema oli vanha ja aika karu, korkea ovi oli koko ajan auki ja poliisit kävivät polttelemassa ovella. Eräs vanhempi mies raivosi omaa asiaan, josta en valitettavasti saanut selvää. Poliisit olivat kuitenkin todella ystävällisiä. Varsinkin kun ajattelee, että heillä varmasti käy jatkuvasti turisteja ja aivan samasta syystä. Kun naispoliisi huomasi, että puhun hieman ranskaa, hän selitti todella selkeästi ja hitaasti mitä milläkin paperilla tehdään.
Sen nyt tiesimme heti, että mitään mahdollisuuksia lompakon takaisin saamiseen ei ollut. Varas on ottanut rahat ja heittänyt loput roskiin parissa minuutissa. Kyllähän sitä tietää, että missä on turisteja, siellä on taskuvarkaita. Ja kaikkialla siitä myös kuulutetaan ja tiedotetaan. Ja tuosta metrosta ja alueesta varoitetaan Pariisissa eniten taskuvarkauksien osalta. Mutta sitä kun ei usko tapahtuvan itselle tai perheelle. Kunnes tapahtuu.
Well, it was a good time to head for the Sacre Coeur, by metro. The metro was full, as usual, in that time and place. When we were getting out of the station my dad noticed his wallet was gone. Some f***er had swiped it in that rush, from a deep front pocket. Damn, they're good. Outside we saw a police and got directions to nearest police station.
We cancelled the bank cards and started walking to the station that was far. Of course we all and especially my dad were pissed off. When we got to the police station we filled the report and after more than two hours we got out with pile of paper.
The station was old and quite rugged, with high door open all the time and officers smoking in the doorway. There was also this elderly man that had some big problem he was yelling about. Unfortunately I couldn't understand what was wrong. But the officers were really nice. In spite of the fact that they must have tourists there all the time with the same problem. When the woman officer noticed that I spoke a bit french she explained to me very slowly and clearly what do we need to do with all the papers.
Of course we knew right away that we had no possibilities to get the wallet back. The thief has taken the money and thrown away everything else in minutes. And you know that if there's lots of tourists, there are also pickpockets. And there are all these announcions and posters. And especially that area is the one they warn people in Paris. But you never think it's going to happen to you or your family. Until it does.
Siinä asema ja odotustila
There's the station and waiting room
Viimeistä päivää - Last day
Eihän sitä lauantaina enää kummempaa fiilistä ollut ja väsykin edellisillasta painoi, joten kävimme syömässä hyvässä ranskalaisessa ravintolassa ja menimme maate. Sunnuntaina yritimme löytää kirpparia, mutta ei onnistunut. Pitääpi mennä joku toinen kerta uudestaa katselemaan. Löysimme vaan valtavan määrän markkinakojuja, joilla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä käytetyn tavaran kanssa.
Kävimme lounaalla ihanassa kotoisessa italialaisessa ja kiipesimme Riemukaarelle. Koska itselläni oli edessä vielä pieneen tenttiin lukemista ja muuta kouluhommaa, päätimme päivän aika varhain. Metroasemalla sanoimme heipat ja jäimme odottamaan seuraavaa kohtaamista vuoden vauhteen jälkeen.
Viikonloppu oli tosiaan kokemuksia täynnä!
At Saturday there wasn't really that great feeling anymore and we were still tired from last night so we had a dinner at this nice french restaurant and went to bed. On Sunday we tried to find this big flea market, but weren't able to. I need to check it some other time. We found a huge amount of these sellers and market area but they only had new stuff.
We had lunch at this lovely and cozy Italian place and then climber up to the Arc De Triomphe. Since I still had to do some studying that day, we ended the day pretty early. We said our goodbyes at metro station and were left to wait our next reunion after new years.
The weekend was really full of experiences!
