Viikonlopun fiiliksiä - Feelings from the weekend

Nyt tuli hieman pidempi kirjoitus.. Yritän myöhemmin pitää tekstit vähän kompaktimmassa koossa. =)

Okay, this text came a bit longer.. I try to keep it shorter after this one. =)

Viikonlopun humua

Lauantai on ollut oikein kaksoisolentojen päivä. Olen nähnyt mm. äitini serkun, kouluaikaisen luokkakaverini, ystävän entisen poikaystävän, Hugh Jackmanin, Vince Voughnin ja metrossa annoin paikkani Sean Connerylle. Varsinkin kaikki kotikulmien tutut ovat varmaan alitajunnan merkkejä yrittää etsiä jostain tuttuja kasvoja, vielä kun en tunne täältä ketään.

Saturday has been a day of douples. I´ve seen among others my mums cousin, my old school friend, my friends ex-boyfriend, Hugh Jackman, Vince Voughn and in the subway I gave my seat to Sean Connory. Especially all the faces from home are perhaps my countionss way of looking familiar faces since I don´t know anyone here yet.

Kirpparikäyntejä – Visiting second hand stores

Aloitin päiväni etsimällä Emmaüksen, joka myy käytettyjä tavaroita ja vaatteita kirppari-tyylillä. Emmaüs on hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tuotot menevät käsittääkseni mm. kodittomien auttamiseen ja yömajojen pitämiseen ja sen kirppari toimii aika samalla tavalla, kuin Suomessa Spr:n kirpparit. Kun hieman sekoilin metrossa ja linjoissa, nousin ylös kaupan läheisyydessä. Otin karttani esiin yrittääkseni saada selkoa mihin pitää lähteä. Ei mennyt kuin pieni hetki, kun yksi ranskalainen nuori mies tuli kysymään tarvitsenko apua. Tottakai otin avun vastaan. Hän katsoi kirjoittamaani osoitetta, näytti puhelimensa Mapsista suunnan mihin pitää lähteä ja kääntymisen. Hän vielä tarjoutui tulla näyttämään pidemmälle, mutta sanoin selviäväni kyllä ohjeilla. Hän kulutti minuun jo tarpeeksi aikaansa.

Ranskaan tullessa suosittelen ehdottomasti kartan hankkimista ja tämä kartta on Michelinin Paris par arrondissement –karttakirja. Siinä on monta kymmentä sivua karttaa ja se kattaa koko Pariisin keskustan alueen katu kadulta. Lisäksi löytyy katuhakemisto ja kaikki julkisten kulkuneuvojen verkostokartat. Ostimme tämän äitini kanssa viime reissullamme ja olen nyt jo saanut tästä todella paljon apua. Mutta sanottakoon silti se, että Pariisi on sekainen kaupunki, jossa on välillä mahdottoman vaikeaa suunnistaa jopa kartankin avulla.

I started my day looking for Emmaüs, which sells hand me down –clothes and other stuff. Here I was supposed to find some dishes and what else I needed for my room. Store was situated in 18^th arroisement. I got up from metro and was a bit lost. I looked at my map and it took only few seconds when one French young man came to ask if I needed help. Of course I took that help with relief. He checked the address and pointed me the way from his maps app. He even offered to come and walk with me, but I decided to manage by myself. He´d already spent too much time on me.

If you are planning to came to France I truly recommend to get a good map. This map is Paris par arrondissement by Michelin. It has dozens of pages detailed maps of central Paris. It also has address list and maps for every public transportation. We bought this map with my mother the last time we were in Paris and it has been a big help. But I must say that Paris is sometimes a bit hard to go around even if you have a map.

Löysin Emmaüksen, mutten sieltä sitä mitä hain. Astiat mm. olivat kaikki lasisia ja niiden raahaaminen metrolla ei oikein kiinnostanut. Samassa korttelissa pysähdyin vielä toisella pienellä kirpparilla. Mitään en sieltäkään löytänyt, mutta oli jotenkin ihanaa olla alueella missä oli oikeasti ranskalaisia ihmisiä. Vaikka mitään konkreettista ei jäänyt käteen, oli se taas kokemuksena mielenkiintoinen. Toisaalta olisin halunnut vaan kulkea katuja ja katsoa mitä tulee vastaan, josko löytäisinkin jonkun sopivan kirpparin. Mutta järki ja jalat käskivät etsiä metron ja ajaa Les Hallesiin. Kunhan jostain löytyy tarvitsemani.

Olen jo maininnut, kuinka ihmiset ovat tulleet puhumaan minulle ranskaa ja kysymään neuvoja. No, kun kuljin kadulla, eräs vanhempi mies sanoi jotain ja katsoi päin. En ymmärtänyt, kappas vaan, joten sanoin etten puhu paljoa ranskaa. Hän sanoi englanniksi: Sanoin että olet kaunis. Haluaisitko tulla ystäväkseni? Okei… Vaikka tahdon saada Ranskassa uusia ystäviä, päätin silti kiittää ja lähteä eteenpäin. Muutaman metrin hän vielä seurasi ennen kuin kääntyi pois. Ihanaa.

I found Emmaüs, but there wasn´t anything I wanted. At the same block I stopped in another second hand store. There wasn´t neither anything to buy, but the experience was nice. It was nice to be in the real French area. Part of me wanted to roam the streets and look shops alike those two, but my feet and sense told me to find a metro and head to Les Halles.

As I mentioned the people have already come up to me talking French. Walking the streets in this more French area, some man said something to me. I couldn´t understand and I told that to him. He told me in English that he thinks I´m beautiful and asked if I wanted to become his friend. Okay, even if I want to meet new people and make new friends, I decided to say thank you and kept moving on. What a lovely moment.

Les Hallesiin päästyäni kysyin suoraan infotiskiltä, mistä löytäisin kaikki tavarat mitä etsin. Mies ohjeisti heti takaisin kadulle ja niin hain Habitatista pari pyyhettä ja picnic-setin astioita. Paikka oli kuin tyylikäs Jysk tai hieman halvempi Asko. Mielelläni olisin vielä halvemmalla jostain ostanut, mutta enää en jaksanut kiertää.

At Les Halles I asked straight from the info desk where could I found what I was looking for. I headed to Habitat. Found myself two towels and a picnic set of plastic dishes.

Supermarket

Katuja kulkiessani yllätti nälkä. En jaksanut sen kummemmin jäädä mihinkään syömään, joten otin ranskalaisittain patongin syödäkseni sen matkalla. Kätevää muuten, mutta sanottakoot että syöminen metrotunneleissa kulkiessa ei ole mikään paras idea. Jos olet herkkä hajuille, älä kulje metrolla. Sama koskee varmasti kaikkia suurkaupunkeja. Se kaikkien eri eritteiden hajuyhdistelmä ei ole mikään kovin ruokahalua nostattava. Onneksi patonki oli jo lopuillaan..

Supermarketeista suosittelen Monoprixiä. Nyt pääsin siellä vihdoin käymään. Sieltä sain kasan ruokaa kaapin täytteeksi ja myös käsisaippuan, sheivaustarvikkeita, lastan suihkun kuivaukseen ja koolin jalkojen liotukseen ja hoitoon.

Roaming the streets made me hungry and because I didn´t feel like staying anywhere I took a filled baguette with me and ate it in French style. ;) Let’s just say that eating in the metro tunnels is not the greatest idea. If you are sensitive to odors don´t take the metro. I bet you can give that advice in every bigger city. The mix of all those feces’ does not rise your appetite. Thankfully I had already almost finished my baguette.

Out of supermarkets I can recommend Monoprix where I got to go this time. I got a bag full of food and some hygiene products, also a tub where to soak my sore feet.

Lauantai-ilta kotona? – Spending your Saturday at home?

Kun kävelin takaisin huoneeseeni kaikkien ostosten kanssa, ajattelin vaan mennä suihkuun ja katsoa koneelta leffan. Sitten mietin muutaman minuutin, tässä oli ensimmäinen lauantai-ilta Pariisissa. Menin suihkuun ja laitoin itseni taas edustuskuntoon ja suuntasin takaisin metrolle. Tarkoituksenani oli hakea kaupasta pieni valkkari ja mennä sen kanssa joko Sacre Courin rappusille tai Eiffelin juurelle puistoon.

After walking back to my room with all my bags I thought to myself that I´d go to the shower and to bed. Then I thought few minutes that it was Saturday night in Paris. I had a shower, dressed up again and headed back to metro. I was supposed to get a small wine from one store still open and take the bottle to Sacre Cour stairs or park beneath Eiffel.

Streets of Saint Michel Notre Dame

Pysähdyin Saint Michel Notre Damen asemalla tarkoituksenani etsiä vielä se yksi kauppa joka oli auki. Nousin asemalta hissillä kadulle, kävelin 20m ja mitä näinkään. Pieniä kujia oli täynnä ihmisiä, valoja, eloisaa puhetta, ruokaa ja juomaa. En tiennytkään tällaisesta paikasta. Varmaan turha sanoa, että enää en ajatellutkaan jatkavani matkaa muualle. kävin kyllä kaupassa ja aivan hyvä että kävin, siellä on hyvä käydä toistekin. Katselin hetken ympärilleni ja musiikki eräässä pubissa veti puoleensa. La taverne de Cluny oli juuri sellainen paikka, mitä Pariisilta kuvittelin. Kaksikko kitaran, klarinetin ja saksofonin kanssa esitti kaikkia hienoja kappaleita, niin klassikoita kuin jazzahtavampiakin kappaleita. Tunnelma oli lämmin ja ihmiset olivat iloisia. Oluen hinta vaan oli niin suolainen, että se jäi yhteen.

I stopped at Saint Michel Notre Dame station to find the store. I rose up with the elevator and walked for 20 meters. I saw tiny streets full of people talking, shouting, drinking and eating. So many restaurants were there in that tiny area. Doesn´t come as a surprise that I stayed there. At La taverne du Cluny the music was appealing and I stayed there for a beer. Two men playing guitar, clarinet and saxophone was that one thing I always imagined Paris would be. The atmosphere was so worm.

Kadulta Notre Damelle päin katsottuna lauantai-iltana

View from the street to Notre Dame on saturday night.

Ennen lähtöä päätin vielä pysähtyä ottamaan jotain syötävää. Eihän silloin varsinaisesti ollut nälkä, mutta kun kaikkialla tuoksui niin hyvältä. En voinut vastustaa, vaan menin italialaiseen, josta sai ison kipon täynnä herkullista pastaa hintaan 5,50 €, eli halvalla lähti. Paikan nimeä en nyt muista, mutta se oli lähellä kujaa, jolla oli hissi metroon.

Juna takaisin oli yksi viimeisistä ja lauantai-illan tapaisesti aivan täynnä. Suuri osa jäi samalle pysäkille ja voin sanoa, ettei mitään karmivaa hiipinyt mieleeni vaikka olin yksin liikenteessä puolilta öin isossa kaupungissa. Opiskelijoita oli ympärillä kymmeniä ja moni suuntasi kulkunsa samojen porttien sisälle, kuin minäkin.

En ostanut tätä jätskiä VIELÄ

I didn´t bought this ice cream YET    ;P

Before I headed to the metro station I stopped in this small Italian restaurant, where I had a pasta meal for 5,50 €. I don´t remember the name, but it was near the alley with the elevator to metro.

Train was one of the last ones and it was full of people. So even when I was spending the night alone in this big strange city, I was not a bit scared. There were dozens of students that walked through the same gate as me.

Saturday night Metro

Lovely Sunday

Sunnuntai oli varattu ihan pelkkään olemiseen ja kampusalueeseen tutustumiseen. Otin tabletin ja lähdin ulos päätalon rappusille soittamaan kotiin päin. Puistossa oli ihanan näköistä. Porukoita oli viettämässä picniciä, pelailemassa, lenkillä ja viettämässä aikaa yhdessä. Sitä tahdon myös itse tältä ajalta. Myöhemmin muuten huomasin, että kirjaston Wi-Fi yltää meidän talon aulaan asti. Mukava yllätys nyt kun vielä tuo oman huoneen netti ei pelitä.

Niin joo ja tosiaan tuosta netistä. Kun on tottunut siihen, ettei puhelimen netissä ole minkäänlaisia rajoituksia, niin ei tule mieleen valvoa netin käyttöään. Varmistin liittymää hakiessani pariin kertaan, että saisin käyttää nettiä niin kuin haluan ja sanottiin että kyllä, sen kuukauden aikana. Näin paperissa mainitun 500 mo ja tämän takia nimenomaan tahdoin varmistaa, ettei ole mitään rajoitusta. En ole mikään bittinero enkä nyt yhtäkkiä keksinyt mitä tuo mo tarkoittaa. No, nyt olen sitten käyttänyt puhelinliittymäni netin tälle kuukaudelle, reilussa päivässä. Hienoa!

Sunday was reserved for just hanging around and getting to know the campus area. I headed to the main buildings stairs to look at people playing, eating and drinking in the park. That is what I want from these four months. It was nice place to call home from. Later I also discovered that the Wi-Fi from library extends to our building’s lobby.

And about that internet. When I ´ve used to not having any restrictions in using the internet with my phone, I didn´t even think of keeping an eye on it. At the store I asked twice if it had any restrictions and can I use the internet like I want. Answer was yes, it´s yours to use for one month. I saw this 500 mo mentioned in the paper, but I´m not familiar in that vocabulary, even in finnish, so I trusted what the sales boy told me. So, now I´ve used my internet for this month. In just over a day. How wonderful!

Ensimmäinen ateriani – My first meal

Menin tekemään ensimmäisen ateriani keittiöömme ja tapasin samalla myös marokkolaisen naapurini. Hän opasti hieman mitä missäkin tässä talossa sijaitsee. Ensimmäinen ateriani ei ollut kovin häävi, surullisen näköinen mikroateria. Tosin oli se onneksi paremman makuinen kuin näköinen.

I went to make my first meal in our kitchen and at the same time I met my Moroccan neighbor. From her I got some useful information about this house and facilities. My first meal wasn´t that appetizing, but sad looking microwave dinner. Fortunately it tasted better than looked.

Hmm...

Uusi viikko - New week

En ole lapsuuden jälkeen ollut mikään temperamenttinen luonne vaan enemmänkin myötäilijä ja helposti periksi antava. Nyt huomasin, että englanniksi olen näköjään hieman tomerampi tapaus. Kävin valittamassa tästä puhelinliittymästäni ja mainitsemassa, että hyvitys olisi paikoillaan. Sain asiani sanottua, jopa väittelinkin hetken. Kerroin kuinka tunsin tulleeni ryöstetyksi. Eihän näistä mikään toiminut. Mutta lähtiessäni sain vielä sanottua, että takasin en enää tähän putiikkiin tule ja tulen estämään myös muita asioimasta heillä. Paikan nimi on muuten BOUYGUES TELECOM. VÄLTTÄKÄÄ!!

Eihän tämä välttämättä tunnu ihmisistä isolta asialta, mutta se että sain puolustettua itseäni, on valtava juttu. Se on asia mihin pitäisi pyrkiä enemmän vastaisuudessakin. Eikä olla aina se sama nynny jota voi vedättää minkä kerkeää.

After my childhood I have not been that strong willed person but more like this okay –type that gives in easily. Now I discovered a new side of me. In English I´m stronger. I went to complain about this internet mess up and tell them how they led me wrong and I deserved some kind of good will gesture. I said all I wanted and even debated a while. I told how I felt like being robbed. Of course it didn´t any good and all I got was cold shoulder. But before I left I still got to say how I will never come back and how I will do everything to keep everyone else out of there. Btw, it is called BOUYGUES TELECOM. AVOID!!

I know this doesn´t probably sound to You like a big deal, but the fact that I defended myself, is a huge deal. Something I need to learn to do more.

Uusia ihmisiä – New people

Tänään sain tietää, että talon olisi tulossa toinen suomalainen joka käy samaa koulua, eli ESCEä. Ja melkein heti perään tapasin toisen suomalaisen. Ilmeisesti moni tästä talosta on aloittamassa ESCEssä huomenna. On hienoa, että on luokkakavereita saman katon alla.

Lisäksi tapasin erittäin ystävällisen ranskalaisen, joka auttoi valtavien ostoskassieni kanssa sateessa. Häneltä saan myös varmasti paljon hyviä neuvoja alueesta ja ranskalaisesta kulttuurista. Ja maailmahan on pieni, hän kun on asunut Helsingissä kolme kuukautta.

Today I got to know that one more Finnish girl was coming to Maison de Cambodia and she is going to go the same school as me. And right after that I met another Finnish. Apparently there are lots of people in this house who are starting ESCE tomorrow. It´s nice to have class mates under the same roof. I also met a nice French guy who helped me with my bags. He already gave me good tips and it´s interesting to learn about French culture from real French.

Näillä pitäisi nyt päästä alkuun niin kylppärissä kuin keittiössäkin.

These ought to get me started both in the kitchen and bathroom.

Toinen ateria oli jo huomattavasti paremman näköinen. Eikä maussakaan ollut valittamista.

Second dinner was much better looking and make from scratch. And the taste wasn´t disappointment. =)

0,50€ Cappucino asuntoln aulasta / from the dormroom lobby.

EASY! =)